Ponipihan ponihärdelli

Maanantaina meni iltapäivän puolelle ennen kuin päivän heppakuviot selvisivät. Halusin käydä pitkästä aikaa Ponipihalla kokeilemassa ja lopulta se järjestyikin heti tälle päivälle. Odotukset eivät olleet kovin korkealla tuntilukujärjestyksen perusteella. Sennuille viikon vaikein tunti on yksi viikottainen he C/B. Junnuille on kahdesti viikossa he B/A ja niistä toiselle mahduin.

Viimeksi kävin Ponipihalla tunnilla 2014 (tämän olin autuaasti unohtanut). Sitä ennen Valman kanssa kisoissa 2012. Sitä ennen 2010 tunnilla ja n. 2008 kesän yli tunneilla (aikana ennen heppablogia).

Iltapäivällä satoi ja ukkosti, joten menin autolla. Löysin (kylttien perusteella) perille ja kävelin vanhasta muistista suoraan suurimpaan talliin. Sieltä löytyi myös henkilökunta sekä ratsuni Herkko. 11-vuotias trakehner (karsinan ovessa syntymävuodeksi oli kirjattu 2010 eikä 2009). 169,5 cm korkea ruunikko.

Ohje oli että viihtyy hoidettaessa parhaiten kun saa tonkia harjalaatikkoa. En saanut karsinan ovea pysymään kiinni, joten pistin humman kiinni jottei karkaisi. Käytöksestä päätellen ihan hyvä veto. Olisi ylettynyt harjoihinkin, jotka nostin sen nenän alle. Sen sijaan pureskeli solmua Assin tapaan ja irvisteli välillä minulle. Kenkiä ei ollut ja kaviot näyttivät olevan käsittelyn tarpeessa.

Joka jalkaan suojat. Tosin takasuojat olivat kateissa eli ei niitä. Martingaalia koulutunnille vähän ihmettelin. Avustin myös viereisen ponin satuloinnissa. Se oli vielä pahempi hapannaama ja yritti haukata ranteestani.

Kentällä oli jättimäinen vesilätäkkö ja yhä satoi (+15°C), joten mentiin maneesiin. Netissä luki ryhmäkooksi max 6 mutta meitä oli 7. Suurin osa pikkuponeja.

Maneesin laidalta löytyi lainaraippa. Takin jätin pois. Selkään kapusin itse jakkaralta ja säätelin jalustinhihnoja pari kertaa eestaas. Oikea tuntui vähän pidemmältä. Maneesi pölisi.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin uraa pitkin sulkua käynnissä. Puolessa välissä pitkää sivua suoristus ja raviin. Pääty-ympyrä ravissa. Satoi sen verran etten aina kuullut opetusta. Vähän ihmettelin sulkua ponitunnille mutta kuulin oikein. Hetken päästä ihmettelin vähän lisää kun selvisi että ponit eivät suorittaneet tehtävää kunnolla vaan olivat jatkuvasti tientukkona kun piti ravata. Ehkä kuskit eivät kuulleet ohjeistusta eivätkä kehdanneet kysyä?

Ravissa tuli ohjeita istuntaani. Lantiosta jotakin. Yläkroppaa piti kääntää pystympään ja vatsalihakset töihin. Ihan kaikkea en tajunnut. Polvet rennoiksi auki. Jalkoja vähän edemmäs. Tuntui hullulta tuoli-istunnalta mutta peilit paljastivat että tässä satulassa jalkani tosiaan halusivat mennä liian taakse. Rennot kädet ja hartiat auki tms. Ohjeet pysyivät aika samoina läpi tunnin. Hevosesta ei tullut juurikaan kommenttia.

Kun olin kymmenisen kertaa keskeyttänyt ravini eteen tulevan ponin hännän takia niin rupesin vähän pyörittelemään omia ympyröitä sen mukaan missä on väljempää. Ponit onneksi sumppuuntuivat keskenään toiseen päätyyn ja kunhan vähän katselin ympärilleni niin mahduin menemään.

Suluissa omat jalkani tuntuivat olevan hassussa asennossa. Herkko kallisteli päätään. Yritin muistaa hellittää sisäkädestä.

Samat sulut ja ravit tehtiin molempiin suuntiin. Sitten oli laukkojen vuoro. Vähän yllätti että ohje oli vain että kaikki laukkaavat kerralla ja päätyihin voi tehdä ympyrät. Me toki laukkasimme mutta poneista vain muutama. Osa pyöri keskellä käynnissä. En katsonut niin tarkkaan että vaihtuivatko pyörijät. Meille ohjeeksi tuli ratsastaa lisäksi voltit pitkien sivujen keskelle.

Käytännössä koko laukkapätkät oli ponien väistelyä. Onneksi hepat eivät sanoneet mitään vaikka välillä piti mennä suht ahtaistakin väleistä. Aika pitkään laukattiin kumpaankin suuntaan. Molempiin suuntiin Herkko kulki myös perä reilusti sisällä. Yritin suoristaa. Oikeassa kierroksessa sen näki hyvin peilistä. Voltit olivat oikeaan kulmikkaampia. Vasempaan humma oli ryhdikkäämpi muttei kovin säätyvä. Pudotti laukan pois kun yritin koota. Rennommat kädet ja hartiat. Hieno laukka, kehui ope. Vasenta oli hankalampi istua, meinasi pompottaa jos en skarpannut. Polvet piti pitää rentoina irti. Käänsin niitä niin irralleen kuin sain ja jalat tuntuivat menevän ankka-asentoon. Jalustimetkin hädin tuskin pysyivät jaloissa. Laukassa kuulemma istuin paremmin. Ravissa varmaan yläkropan esteratsastaja-könötys puski esiin.

Loppuraveissa mentiin vain uraa pitkin. Taisin toki tehdä ympyröitäkin. Herkko kulki ihan kauniissa muodossa mutta aika paljon säätämistä jäi silti tekemättä. Omat jalat halusivat yhä mennä liian taakse. Herkko jatkoi seuraavalle tunnille.

Open loppukommentti oli että hyvin ratsastettu tms. Kysyi mitä tykkäsin hevosesta ja ynähdin jotain epämääräistä vastaukseksi. Tunnin jälkeen kommentoin etten ole pitkään aikaan ollut tunnilla, jossa ratsukot eivät laukkatehtävällä pysy laukassa. Kuulemma tunnilla oli vain yksi vakiratsastaja paikalla ja muut olivat tuuraajia. Ehkä peliliike olisi ollut sanoa minulle, "pitkään ratsastaneelle aikuiselle" ettei tuolle tunnille kannata tulla. Nyt kuvittelen että joka tunnilla on samanlainen meno.

Sain tästä tutustumisalennusta 3 euroa ja tuntihinnaksi jäi siis 27 euroa.

Koulutunteja tuolla ei tarvinne kokeilla enempää mutta merimaasto kiinnostaisi vielä. Lupasivat ilmoitella tallin wa-ryhmässä, mutta lokakuun alkuun mennessä ei ollut kuulunut.

Ongelmia:
Herkko oli hoitaessa hapannaama
kaviot näyttivät olevan käsittelyn tarpeessa
maneesi pölisi
sade peitti opetuksen
ponit häröilivät omiaan
oli ahdasta
satula kippasi jalkojani taakse (enkä huomannut)
molemmissa laukoissa ratsu kulki perä sisällä

Parannusta:
sopivan kokoinen ratsu "käteen" (eli alleni)
todella lyhyt tallimatka