Valman eka kisamatka ja eka ruusuke

Lauantaina oli jännittävä kisapäivä. Ensimmäinen jännäilyn aihe oli Valman käyttäytyminen kisapaikalla. Seuraavaksi pelottavinta oli vinkan veto talvikelillä. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin liikkeellä ja tekemäni aikataulu oli juuri sopivan väljä. Apuna oli siis kisahoitajana toiminut Anne. Suuret kiitokset avusta!

Valma sai häntäänsä taas punaisen rusetin varmuuden vuoksi. Vinkkaan meni nätisti kyytiin ja matkusti ihan hissukseen. Ekassa purussa tuli aika vauhdilla vinkasta ulos. Kisapaikan pihalla vähän häselsi mutta saatiin kuitenkin satuloitua hyvin. Tätä ennen oli siis odoteltu että saan maksaa, kasattu esteitä ja opeteltu rataa. Arvosteluna oli 367.2 ja olin mielissäni että kummassakin luokassa (50 ja 60-70) oli sama rata. Ekassa vaiheessa esteet 1 - 7, tokassa 8 - 13. Eikä erikoisesteitä. Puomeja, sokeripaloja ja ämpäreitä vain. Käveltiin rata läpi ennen ristikkoluokkaa.

Annen ottama kuva ratapiirroksesta.

Päätin sitten hypätä ratsaille kun arvelin Valman olevan rauhallisempi ratsastajan kanssa. Ja niin se olikin. Kentällä saatiin kävellä ja parin kierroksen puhkumisen jälkeen rauhottui. Kentällä olleet roihukynttilät ei heppaa kiinnostaneet ja pikemminkin sain olla varuillani ettei Valma kävellyt ihan niistä yli.

Melko pitkät alkukäynnit lopulta oli ennen kuin päästiin maneesiin verkkaamaan. Onneksi pakkasta oli vain viitisen astetta. Ekana luokkana meillä siis hyvin turvallisesti 50 cm. Ekalla kerralla uuteen maneesiin Valma käveli rohkeasti ekana. Mentiin käynnissä uraa pitkin kumpaankin kierrokseen ympäri. Pikkusen katseli ympärilleen muttei vaikuttanut pelokkaalta. Sitten ravi päälle ja kuten arvelin niin vauhdikasta oli. Hepo oli kuitenkin kuulolla ja jarrut toimi. Yllättävän vähän säikkyi muita ratsukoita. Sitten laukkaa, joka sekin oli reipasta. Valma tohotti itsensä jo tässä vaiheessa kuumuksiin.

Verkkaesteenä hypättiin ensin kakkosta oikeassa kierroksessa, sitten vitosta vasemmassa. Vähän kyttäsi kakkosen alla olleita ämpäreitä ja hyppäsi turpa alhaalla. Mutta joka kerta yli. Hypättiin pysty neljästi, okseri kahdesti.

Oma hyppyvuoro oli viidentenä, joten taas pihalle kävelemään. Pitkältä tuntui tämäkin aika. Nätisti Valma meni toisenkin kerran maneesiin sisälle. Sisällä saatiin siis olla jo edellisen hypätessä. Oman vuoron koittaessa tein laukkaympyrän alle. Hepo oli radalla rauhallisempi kuin yleensä estevalkoissa. Keskittyi puuhaansa eikä katellut ympäriinsä. Puhdas eka vaihe ja käyntiin odottamaan uutta lähtömerkkiä. Melko viimetippaan meni päätös tiukasta tiestä mutta käänsin esteen 11 jälkeen vasemmalle kiertämättä muita. Siihen kolahti mutta onneksi oli sokeripaloista kasattu niin puomi pysyi ylhäällä. Vikaankin vielä kopsahti mutta sama juttu, pysyi paikallaan.

Meidän 50-rata, Anne kuvasi.

Tällä suorituksilla oltiin toiseksi nopeimpia. Sijoitus säilyi luokan loppuun asti ja päästiin palkintojenjakoon. Kolmatta kertaa Valma ei ois enää tahtonut maneesiin. Osasi kuitenkin käyttäytyä ja lopulta malttoi myös seistä aloillaan palkintojenjaossa. Ruusuke olikin vaaleanpunainen eikä sininen. Ja kunniakierroksellekin päästiin. Meidän eka ruusuke!

Valma, ruusuke ja onnellinen kuski.

Tässä välissä en tullut ratsailta kun hetken päästä oli kuitenkin seuraavan luokan verkka. Pitkältä tuntui tämäkin odotteluaika. Lopulta päästiin taas maneesiin ja nytkin piti mennä muiden vanavedessä sisään. Ravasin ja laukkasin, ristikkoa en hypännyt. Verkkaesteitä otettiin muihin verrattuna sangen maltillisesti. Pysty kahdesti. Ekalla kerralla tippui. Edelleen katsoi pitkään esteen alla olleitä ämpäreitä. Okserikin kahdesti.

Tässä luokassa oltiin ekana, joten ei tarvinnut odotella enempää. Taas laukkaympyrä alle. Nyt Valma meni lujempaa kuin edellisessä luokassa ja taisin päästää sen vähän turhan pitkäksi. Se kostautui nopeasti ja heti kakkoseste putosi. Se vielä kun oli aika heppoisesti pystyssä. Ratsastin sitten koko perusradan suht reippaasti. Kolmen laukan linja meni vähän hassuksi kun tultiin isolla hypyllä sisään enkä pidättänyt. Valma päätti ottaa kuitenkin vielä kolmanneen pienen askeleen eikä hypätä kaukaa. Tunnustan että jätin ratkaisun hevoselle. Ekan vaiheen jälkeen tuli siis vihellys ja meidän rata loppui seiskaesteeseen.

Kisasuoritus korkeudella 60-70, Anne kuvasi tämänkin.

Kävelin pihalla hetken. Sitten ratsun purku ja loimitus, kopin peruutus tielle ja hepan lastaus. Nyt ei ihan yhtä mukisematta mennyt kyytiin mutta suht nopeasti kuitenkin. Meinattiin käydä vielä kurkkaamassa miten luokka etenee mutta siellä olikin saatu jo palkintojenjakokin suoritettua. Kahdeksan ratsukkoa oli tässäkin luokassa. Oma tulos oli kuudes.

Paluumatka meni hyvin ja nyt heppa tuli nätimmin kopista ulos. Hepan purku ja kopin palautus. Ehdottomasti kannatti käydä. Meni paljon paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan. Valma ei säikkynyt muita, ei pukitellut eikä riekkunut ja saatiin vielä ruusukekin!

Annelle kiitos myös valokuvista.

Valma ja ruusuke. Taustalta
pyyhitty yksi poni.

Valma silmät kiinni.

Kuski silmät kiinni.