Keskiviikkona pääsin vihdoin Äimärautiolle pro-open koulutunnille. Yritys oli tosiaan jo reilu kaksi viikkoa sitten mutta nyt onneksi onnistui.
Luulin olevani todella hyvissä ajoin paikalla (reilu puolta tuntia ennen) mutta aika meni nopeasti hevosta etsiessä (pihalta) ja harjatessa. Ratsuksi tuli siis melko uusi tulokas Laiba. Rautias, jolla oli valkoinen kirjavuusläiskä kankussa. Korkea ja laiha. Kiltti kuin mikä.
Suojat joka jalkaan. Martingaali aina. Koulusatula napattiin edellisen tunnin hepalta. Geeli alle. Humma oli minulle uudella tavalla pitkässä kaviossa.
Mentiin kentälle kuten haaveilinkin. Lämmintä oli vähän päälle parikymmentä. Puolipilvistä. En huomannut ötököitä.
Humma mainostettiin hitaaksi. Minun mielestäni oli aika medium. Kannuksia ei ollut (ja hyvä niin). Kentän laidalta löytyi raippa eikä sitäkään tarvinnut yhtä hipaisua enempää käyttää.
Ope katosi itsenäisen alkuverkan ajaksi takavasemmalle. Vakoilin taas muiden tekemisiä ja seurasin perässä. Ohjat tuntumalle. Kevyttä ravia. Apua, mikä ravi! Askel oli jättimäistä ja keventäminenkin oli hankalaa. Jalkani eivät tietenkään tahtoneet olla rentoina vaan polveni puristivat ja nousivat. Yritin toki hillitä. Vaikka jalustimet olivat pitkähköt niin silti tunnuin sinkoavan kevennyksestä korkealle ilmaan. Onneksi hevonen sentään oli kiltti ja tasainen eikä metkuillut mitään omiaan. Laukkoihin asti ei päästy.
Ope ohjasi meidät tunnin kuviolle. Näytti siltä että myös edeltävä sekä kaksi seuraavaa tuntia tekivät samaa. Toiselle sivulle kaksi n. 15 metrin volttia. Jälkimmäiseltä sai välillä jatkaa puolesta välistä suoraan takaisin ensimmäiselle. Itse tehtävä tehtiin kentän keskustan puolen sivulle. Ratsastuskoululle oli siis rajattu noin vajaa puolet kentästä käyttöön.
Kulmassa tötterön ympäri. Asetus ulos jo siinä. Sitten vähän loivan kiemuran linjalla keskemmäs etuosa johtaen. Asetus yhä ulos. Ennen tötteröitä piti olla vastalaukka. Sitä suoraan kohti opea. Piti suoristella. Tarkemmat ohjeet jäivät kuulematta tai unohtuivat.
Ope kehui istuntaani vaikka tuntui että hötkyin ja vatkasin harjoitusravissa tolkuttomasti. Humma onneksi eteni sangen sopivasti itse. Laukkatehtävä oli alkuun hankala, koska noin isolla hevosella tila tuntui lyhyeltä. Parani kuitenkin kovasti. Johonkin väliin tuli pari sakkokierrosta kun tuli väärä laukka. Ope kommentoi lähinnä suoruuttamme tai sitten kehui jotakin. Ihmettelin miten hytkymisestäni ei tullut sanomista.
Ensin tehtiin siis vasen laukka oikeassa kierroksessa. Hetken päästä toisellakin sivulla sai laukata. Tilan mukaan laukkasin sitten volteilla tai muualla. Laukassa oli paljon ravia helpompi istua. Välikäyntien kohdalla olin jo aika valmis. Onneksi käveltiin ihan pitkä hetki.
Ope kysyi onko jälkimmäinen vastalaukkasuunta (oikea laukka vasemmassa kierroksessa) helpompi vai vaikeampi. Hankala kysymys. Pohdin että yleensä vasen laukka on ollut minulle ja ratsuilleni helpompi, joten vastasin lopulta että vaikeampi. Oikein meni. Hankalinta oli saada kulma ja sen jälkeinen linjaus tehtyä. Tultiin vastalaukka muutaman kerran hienosti suoraan ja juuri niinä hetkinä ope katseli muualle. Pari stiplua tuli toki tähänkin suuntaan. Ekalla kerralla ei noussut laukka ja ainakin kertaalleen pudotti laukan itsekseen pois. Samaa pudottelua tapahtui myös myötälaukassa. Mutta plussana tuli liuta oikein siistejä nostoja.
Loppua kohti tuli sanomista myös matalaksi painuvasta ratsusta. Rullasi alas ja itselläni oli istumisessani niin paljon mietittävää etten aina muistanut puuttua. Ohjasotteita kohti korvia, taisi ope ohjeistaa kohotteluun. Eikä vetoa vaan pelkkä ohjan paino riittää.
Tähänkin suuntaan lisättiin myöhemmin myös myötälaukat mukaan. Kuskilla rupesi olemaan aika vatkattu olo loppua kohti. Valitettavasti kevyt ravi ei helpottanut vaan tuntui vielä hankalammalta. Polvet hankautuivat satulaan. Sinnittelin silti. Taas ope katosi mutten kehdannut ottaa ensimmäisenä käyntiin.
Laiba ei jatkanut hommia mutta Floora otti satulan taas takaisin. Tunnin jälkeen ohjeena oli pestä koko hevonen (koska oli hikinen) ja letkuttaa samalla suu. Pesukarsinaan vieminen onnistui lopulta tallityöntekijän avustuksella. Minun kanssani ahdistui kun luuli ettei mahdu kääntymään siellä ympäri ja poistui sivuttain. Letkun suuhunlaitto onnistui mutisematta. Korvien takaa sienetyksen unohdin lopulta.
Jalkoihin vielä kylmät ja sillä aikaa tiirailin itselleni lisää ratsastustunteja kansiosta.
Lopulta katselin vielä tunteja hetken ja yritin opetella tunnistamaan hevosia. Puoliveriset olivat aika samasta muotista kaikki.
Ongelmia:
vatkasin harjoitusravissa, tuntui kamalalta
pari pehmeämpää kohtaa kentässä
ratsu valui herkästi etumatalaksi (en ehtinyt juuri keskittyä)
loppuraveissa vasen nilkkani petti kahdesti alta (pyörähti keventäessä)
Parannusta:
sain ihmeen kaupalla istuttua harjoitusravissa (näytti kuulemma hyvältä, en usko)
ope oli oikein positiivinen ja kannustava
vastalaukkatehtävä parani melko hyväksi
en ehtinyt huomata ötököitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora