torstai 30. heinäkuuta 2020

80 % paremmin kuin viimeksi

Torstaina mahduin Ratsukankaalle C-ryhmään. Tajusin tunnin varauksen jälkeen että koska lukujärjestyksessä ei lue mitään tarkennuksia niin ryhmässä lienee (myös) junnuja. En ollut erityisen innokkaana menossa mutta kannatti!

Menomatkalla satoi ihan reippaasti. Onneksi tallilla vain tihutti. Kiva yllätys että meidän tunnillemme tuli vain 5 ratsukkoa. Minulle oli jaettu Verna, luvassa siis uusinta toissapäivältä. Sattumoisin löysin vielä täsmälleen saman lainaraipankin. Laitoin yhä kannukset jalkaan.

Maneesissa oli reilu parikymmentä lämmintä, t-paitakeli. Nyt yritin olla selässä alusta asti nopea ja vakaa. Verna reagoi täsmällisiin pohjeapuihin yllättävän hyvin ja käveli suht reippaasti. Taisin tuntumalla pyöritellä muutaman voltin itsekseni ja taivutella hummaa kertaalleen kumpaankin suuntaan niin että myötään perään. Verkkaravissa tehtiin pari käyntisiirtymää, keskiympyrä ja ravivoltit kahteen kulmaan. Taivuta vielä paremmin. Pidä pää keskellä. Ei yhtään niin pahaa venkoilua kuin toissapäivänä.

Tehtävät tehtiin pääty-ympyröillä. Me oltiin kahden muun ratsukon kanssa peilipäädyssä. Väistätettiin ympyrää pieneksi ja suureksi. Käynnissä ja ravissa. Verna tasoittui kivasti. En tiedä tehneeni mitään erilailla mutta vaadin asetukset läpi enkä käynyt komentelemaan. Sangen pienet pyynnöt riittivät. Välillä tuntui että raviväistöt toimivat ajatuksen voimalla. Ihanaa!

Tämän päivän hankala osuus oli laukat. Ensimmäinen laukka ei noussut oikein millään. Lopulta vain työnsin laukkaan ja kehuin kun laukka tuli. Pudottikohan kertaalleen pois. Laukassa oli taas hankalaa istua rennosti. Jalustimetkin halusivat putoilla. Jossain samassa syssyssä taisi jalustimesta lentää turvakuminauha. Onneksi opella oli varakumppari käsillä. Haukankatseeni ei löytänyt pudonnutta.

Jälkimmäinen eli vasen kierros eli ollut huonompi. Väistöt yhtä ihanasti tähänkin suuntaan. Laukka nousi nyt paremmin ja sain pari kertaa korjattua ennen kuin ehti pudottaa. Jes! En muista pudottiko tähänkin suuntaan.

Loppuraveissa oli yhä kivan tasainen. Seurasi asetustani! Tein muutamat loivat kiemurat ja ympyröitä. Ope ohjeisti taivuttamaan vähän yli. Odotin että lopetetaan äkkiä ennen kuin homma leviää ja menee huonoksi.

En tosiaan keksi mitä tein erilailla kuin viimeksi. En ainakaan kiirehtinyt ja panikoinut. Mutta ehkä Vernakin oli vähän jo tottunut minuun?

Humma kävi välissä huilaamassa ennen illan lisähommia. Meinasi mennä piehtaroimaan lähes heti kun olin saanut vasta suitset pois. Satula selässä jalat notkuivat uhkaavasti kun komensin tamman takaisin tolpilleen. Eikä siinä sitten hetkeä kauempaa mennyt kun satula oli pois ja humma katollaan.

Ongelmia:
maneesissa oli taas kamalat urat
laukannostot
jalustimen turvakuminauha putosi ja katosi
oikea jalustin pysyi huonosti jalassa

Parannusta:
todella paljon tasaisempi kuin toissapäivänä
teki raviväistöt välillä lähes ajatuksen voimalla
ei tullut kertaakaan sanomista "hartiat auki ja taakse"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora