Vajaatehoilla kouluratsastelua

Maanantaina oli Ratsukankaan vuoro. Päätin tehostua ja yrittää hoitaa korttini sinne ripeästi alta pois tai ainakin vähemmäksi. Tosin tuntikyselyn perään tuli vastaus että tällä hetkellä korteilla ei ole tarkkoja voimassaoloaikoja. No, parempi silti olla jättämättä tunteja tahallaan roikkumaan.

Keli oli lähellä hellerajaa, joten olin kerrankin tehokas ja menin pyörällä. Kuutisen kilometriä ja n. 20 min suuntaansa. Luulin olevani myöhässä mutten ollut.

Tallilla ratsukseni selvisi Onni. Hummaa oltiin juuri tuomassa tarhasta ja sain sen lennosta. Samalla taas astuin huonosti ja nilkkani pyörähti. Ei vammoja onneksi.

Hoitaessa humma oli kiltisti. Etusuojat. Mutta ohjeen mukainen romaani ei kuulemma kuulukaan varustukseen. Satulaa piti vähän etsiä, sillä isompi nimilappu oli häipynyt omille teilleen. Toisen seinän mystinen heppalista taisi olla kartta satulatelineistä. Vyön nimilapun perusteella tunnistin sitten Onnin satulan.

Tunnille tuli 7 ratsukkoa ja vihdoin kentälle! Odotin pölinää muttei pölissyt juuri yhtään. Edellisestä oppitunnista tuolla kentällä onkin jo kolme vuotta, heinäkuussa 2017.

Kannuksia en jaksanut laittaa, kouluraippa. Humma oli vähän unelias ja niin oli kuskikin. Onni kyllä eteni muttei oikein kunnellut pohkeitani. Alkuun tuli sanomista että oikea ranne suoraan, pyöräytä hartioita taakse ja jotakin muuta. Kevyessä ravissa päivällä mystisesti kipeytynyt selkäni (ei tykännyt eilisestä hepattomasta?) vihloi alkuun. Siinäkin taisi tulla vielä sanomista että pyöräytä hartioita taaemmas. Harjoitusravissa taas ei saanut istua liikkeen takana. Pohkeita piti käyttää ettei humma painu niiden päälle. Vaikutus tuntui olevan lähellä nollaa.

Alkutunnista taidettiin tehdä jotakin ympyräjuttuja, unohdin nopeasti. Päivän tehtävänannot sain kerrankin kuunneltua ja lähes tajuttua. Tosin ensimmäisen tehtävän "lyhyen sivun kolmikaarinen" oli mielestäni jotakin ihan muuta. Sellaiset tehtiin molempiin päätyihin. Alkuun käyntisiirtymillä. Toiselle pitkälle sivulle askeleenpidennys keventäen, toiselle käyntiavo. Jälkimmäinen eli oikean kierroksen avo oli itselleni vaikeampi. Vasen jalkani halusi vain olla irti. Vasemman kierroksen avossa Onni taas käänsi päätänsä vinoon. Siihen ohje oli kohottaa vasemmalla ohjalla. Muuten tuli monesti sanomista että käsiä pitäisi laskea alemmas. Tuntui niin väärältä kun vuosikaudet on käsketty pitää kädet ylempänä. Enkä osannut laskea niitä rennosti vaan niitä piti painaa alemmas. Osuivat käytännössä jo satulaan siinä vaiheessa. Siltä ainakin tuntui. Sitä en kiellä etteivätkö ne joskus hetkittäin saattaisi vahingossa nousta.

Luulin jo että tunti loppuu mutta laukkahommat oli vielä tekemättä. Taas tehtäväkuvio. Pitkän sivun lopusta nosto. Päätyyn tötsien SISÄPUOLELLE laukkaympyrä (oli todella hankalaa) ja lävistäjä. Puolessa välissä lävistäjää raviin. Toiseen päätyyn ravissa ympyrä/voltti ja käyntiin. Käynnissä lävistäjä laukkaajia väistäen. Ja sama uudestaan. Tultiin sama kuvio molempiin suuntiin, ensin oikealla laukalla.

Laukka nousi välillä pari askelta myöhässä ja useasti pudotti sen itse pois. En päässyt kunnolla puuttumaan. Toiseen suuntaan olin napakampi ja käytin raippaa jos ei tullut reaktiota. Kertalleen tuli hieno pukki nostossa. Mutta loppui lävistäjän pudottelut. Kulmassa saattoi vielä pudottaa. Ympyrän tekeminen tötteröiden väliin oli hankalaa. Joko jäi pieneksi ja vajaaksi tai sitten tuli ilmapallosoikio jos yritin mennä pidemmälle.

Loppua kohti Onni rupesi vähän rentoutumaan ja myötäämään tuntumalle. Alkutunnin hölkkäsi helpon C:n muodossa enkä jaksanut ottaa siitä paineita. Vaikka päivän kuviot olivat taivuttelua toisensa perään niin vajaatehoilla toimiva kuski ei yllättäen saa hummaa kulkemaan ihanasti. Kuski olisi tarvinnut omat herättelyt. Tuudittauduin lähinnä siihen etten vain osaa ratsastaa Ratsukankaan hevosilla.

Onni oli ihan ok muttei erityisen sykähdyttävä tämäkään. Una näytti kivalta, samoin myöhemmälle tunnille tullut Lilja. Omalla tunnilla muita ei ehtinyt juuri tuijotella, saati että hevosia olisi edes tunnistanut.

Ongelmia:
kuski toimi vajaatehoilla
selkäkipu vaivasi alkuun ravissa
tuntui kummalliselta yrittää laskea (painaa) käsiä alemmas
taisin taas könöttää
oli hankala laukata ympyrä tötteröiden sisäpuolelle

Parannusta:
kenttä ei pölissyt (toissapäivänä satoi)
parani loppua kohti

Kuvituskuva 1,5 viikon takaa tarhassa rennosti ottavasta Onnista, seurana Risto.

Todella rennosti.