Ensimmäistä kertaa Ratsukankaalla oppilaana

Lauantain ratsastusohjelmassa oli tunti Ratsukankaalla. Vihdoin sain hilattua itseni sinne tunnille uuden yrittäjän aikana. Bonuksena entistä nopeampi tallimatka, vain 10 minuuttia.

Lista oli jemmattu toimistoon, ratsukseni tuli suuri rautias Prita. Sanoisin n. 172 cm. Mielestäni selvästi Hemppaa ja Äimiskän Lissua isompi. Kiva yllätys oli saada tunti kokeiluhinnalla, 20 euroa. Ratsukoita tunnille tuli 6.

Satulat olivat saaneet satulasuojat. Se oli näppärä kun piti kävellä maneesille sateessa. Takajalkojen buutsien laittamisesta heppa ei tykännyt ja oli vähän hankala laittaa niitä kippuralle nostettuihin ja hieman heiluviin takajalkoihin. En kuitenkaan pelännyt itseni puolesta.

Ennen tuntia rupesi tosiaan satamaan ja jouduttiin maneesiin. Ihan hyvä sillä ukkostikin vähän. Alkuun oli siksi taas hankala kuulla opetusta. Onneksi sade loppui.

Olin omatoiminen ja maneesissa loikkasin vain laidan penkiltä kyytiin. Kannuksia ei ollut ja raipan sain alkutunnista.

Käynnissä humma kulki suht normaalisti mutta kevyessä ravissa jännittyi hirveksi. Ope ohjeisti ratsastamaan jalalla ja tekemään mahdollisimman vähän kädellä. Tasainen tuntuma, eikä saa myötäilläkään isosti. Eipä silti juuri parantunut. Tuntui ettei reagoinut pohkeisiini yhtään.

Alkuverkassa tehtiin kolmikaarista kaarien volttien kera. Tosin kokoa volteille tuli lähemmäs 20 metriä. Sangen kammottavaa. Humma oli kuin suolapatsas. Kaikkea muuta kuin rento. Ei tosiaan ollut sellainen olo että osaan ratsastaa.

Alkuverkan lomassa tehtiin myös laukkoja pääty-ympyröillä. Pitkille sivuille käyntisiirtymiä. Nosti laukat hyvin mutta pudotteli niitä pois. Ohje oli siirtää omia jalkoja vähän taaemmas ja pitää pohkeet tuntumalla. Ihan pieniä parempia hetkiä tuli mutta nopeasti ne hukkuivatkin.

Välikäyntejä mentiin tänään useampia. Maneesissa oli parisenkymmentä lämmintä, joten ei tullut vilu. Lyhythihaisella oli hyvä.

Päivän kuviona oli tehtävärata. Jaksoin keskittyä tosi huonosti ja lakkasin näemmä kuuntelemasta molemmilla kerroilla kun ope selitti kuviota. Olisin tarvinnut vähän lyhyemmät selitykset. Molempiin päätyihin ravivoltit. Ovipäädyssä voltin jälkeen käyntiin ja käynnissä pitkällä sivulla väistö uralta keskemmäs (pimeän ja valoisan lamppurivin väliin). Linjalta raville. Toisessa päässä tosiaan se voltti myös. Sitten toiselta pitkältä sivulta raviväistö sisään melko lyhyesti ja suoraan väistöstä vastalaukka. Siihen asti en kuunnellut että missä kohtaa vastalaukasta piti ottaa takaisin raville. Luultavasti jossakin pitkän sivun lopussa.

Ensin oikea kierros. Ope katsoi vastalaukat, joten käyntiväistöstä ei taidettu saada mitään kommenttia. Prita oli yhä jännittynyt. Ravivolteilla loppua kohti vähän parani. Aika vähän. Ennen raviväistöä lähti yleensä kiihdyttelemään ja mentiin väistöt entistä pahemmin turpa taivaissa. Laukat kuitenkin nousivat pyydetysti. Siinä tuli ohjeita asetuksesta, tai siis että myötää toisesta ohjasta. Asetuksia en ehtinyt ajatella saati huomata. En siinä oikein juuri muutakaan. Laukoissa oli reippaasti vauhtia. Jarrutus raviin ei ollut kovin sulava.

Vasen kierros oli odotetusti helpompi. Ravivolteilla rupesi olemaan jo pidempiä hyviä hetkiä. Laukassa alkuun tuli huutia että myötäämisen jälkeen otan ohjan liian äkillisesti takaisin tuntumalle. Sain senkin lopulta vähän paranemaan. Jalat piti oikeasti pitää kiinni, polvet enemmän irti. Se ehkä helpotti kun ratsu rupesi työntämään vähän paremmin takaa ja tuntuma vakautui. Vakaalla hevosella on helpompi pitää vakaasti ohjista. Istunnalla ajattelin askeliin vaikuttamista. Kädet oli helpompi pitää melko matalalla ja tosiaan sangen eleettömästi mutta kuitenkin vuoropuhuen. Ei vetoa ja pitoa, ei pyykkinarupaikallaanoloa vaan joustavuutta ja keveitä pidätteitä. Mutten näemmä osaa kuin kokeilun ja erehdyksen kautta.

Loppuraveissa sai antaa venyttää pidemmälle kaulalle. Oli vähän rajamailla oliko tuntumaa enää ollenkaan. Välillä humma venytti eteen ja alas, välillä nosti päätä ja lähti kiihdyttelemään. Ympyröillä oli helpompaa kuten arvelinkin.

Ei tosiaan mikään helppo hevonen. Totesin että jos minä olisin Prita niin minulla olisi vatsahaava (kaikesta tuosta jännittämisestä). Toivottavasti se muilla kulkee vähän rennompana. Mutta hyvä palautus taas maan pinnalle jos kuvittelin jotain osaavani. Ope kommentoi että herkimmästä päästä tuntihevosia ja ihan jalalla ratsastettava. Kädellä ei voi värkätä. Pitänee olla kuitenkin tyytyväinen että loppu rupesi menemään paremmin. Itselleni plussat ettei tullut mitään turhaumia eikä edes pahoja alemmuudentunteita. Yritin vain ratsastaa paremmin.

Ongelmia:
bootsien laitto takajalkoihin
ukkoskuuron takia maneesiin
humma oli hyvin jännittynyt
kuskin jalat olivat liian edessä (satula vei siihen asentoon)

Parannusta:
loppua kohti vähän parani
kuski yritti kärsivällisesti koko tunnin