torstai 2. heinäkuuta 2020

Sunnuntain maastoestetreenit torstaina

Sunnuntaina piti olla viimeistelevät maastoestetreenit Turkalla ennen tulevan sunnuntain kisoja. Vesieste oli kuitenkin niin upouusi että sen piti antaa hetki asettua eikä muutkaan esteet olleet vielä aloillaan. Niinpä treenit siirtyivät eteenpäin ja nyt torstaina aamupäivästä ne saatiin vihdoin pidettyä.

Minun piti olla jo lomalla mutta onneksi työt sai tänään aloitettua vähän myöhemmin, joten ehdin mukaan. Ratsuksi Roco ja se löytyi entistä kauempaa laitumelta. Nyt sain ihanan hyvän opastuksen hepan luo. 6 minuuttia kävelin ratsun luo ja vartti oli kulunut kun oltiin takaisin tallilla. Matkan varrella humma mm. kauhistui polkupyöriä.

Onneksi nyt tiesin mitä tarvitaan ja mistä. Eikä hummakaan ollut likainen. Etukengissä ei ollut edes hokkireikiä. En ollut edes viimeisenä valmis ja vain viitisen minuuttia myöhässä. Muut jo haistelivat esteitä pellolla. Selkään vain ja mukaan. Ratsukoita oli tunnilla huimat 8. Keli oli aurinkoinen +15°C.

Ravattiin lenkki porukalla. Rocoa meinasi huolestuttaa kavereista jääminen ja pinkoi aika vauhtia perään. Ei onneksi ollut yhtään liukasta eikä tullut yhtään ylimääräisiä muuveja vaikka alkuun olikin hieman pinkeä ratsu.

Otettiin myös pienet laukkapätkät suoraan. Lähdettiin omaan suuntaamme. Poistuttiin hitaasti. Käynnissä ympäri ja Roco halusi äkkiä takaisin.

Ekana esteenä hypättiin sininen laavu. Näytettiin este ja tultiin yksi kerrallaan. Ei ongelmia.

Sininen laavu.
©Heidi Junttila


Seuraavaksi ratsastettiin tuleva lenkki toiseen suuntaan esteiden ohi. Väylät oli parturoitu hyvin, joten reittiä oli helppo seurata. Hypättiin yksitellen mökki (Limingasta tuttu este) ja punavalkoinen sianselkä. Ekalle tuli vähän hassu hyppy kaukaa, toinen siististi.

Sitten ope lähetti meidät yksitellen matkaan melko läheltä mökkiä. Video alkaa tästä. Hypättiin samat 2 ekaa alle ja vielä yksi tasakattoinen sianselkä (kuvassa) perään. Yli meni. Alku ekalle oli vähän unelias. Sitä oli myös Roco omaa vuoroa odotellessa.

Kolmas este miniradalla.
©Heidi Junttila


Seuraavaksi lähdettiin katsomaan uutta vesiestettä. Varma Roco otettiin aralle ponille turvaksi. Mutta eipä rohkea-Roco halunnutkaan mennä edes kovin lähelle vettä. Itselleni oli monesti epäselvää että mihin asti pitää pyytää ja mikä on hyvä. Milloin kehutaan. Käytiin ensin vain seisomassa (talutettuna) veden reunalla. 2/8 hepoista meni sukkana läpi. Mekin päästiin lopulta vasta kavereiden vanavedessä. Aika monesti mentiin ja yhä vain Roco vähän arasteli. Meni kuitenkin.

Kuskilla ei ole kovin hyvä pokerinaama.
©Heidi Junttila


Vettä oli sen verran paljon että mentiin vain käynnissä vaikka aika moni lopulta rikkoikin raville tai laukalle. Roco ei. Lopuksi tultiin vielä kertaalleen toiseen suuntaan. Me ekoina ja päästiin läpi.

©Heidi Junttila

©Heidi Junttila


Sitten pikaiset loppuravit. Seurasin muita pihalle ja hetkessä väki oli taas kadonnut johonkin. Vein sitten Rocon vain sisään, hoidin kamat pois ja laitoin kylmät (etu)jalkoihin. Vähän arvailuahan tuo oli. Sen verran selvisi ettei kukaan ehdi nyt rahastamaan ja Rocon voi jättää kylmät jaloissa sisään. Niinpä poistuin takaisin töihini.

Ongelmia:
kuski oli vähän unessa
vesi oli Rocolle jännä
vain 6 hyppyä

Parannusta:
ei ötököitä
Roco oli tolkusti

GoPro-kooste:


Meistä löytyi toinenkin video:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora