Pilpasuon maastossa

Kelin perusteella siirrettiin maastolenkki keskiviikkoaamusta tiistai-iltapäivään. Silti tallille ajaessa ukkosti ja satoi reippaasti. Tänään luvassa siis vihdoin ensimmäinen maasto Turkalta käsin. Sain heti privaattikohtelun ja maastoseura oli hyvinkin tutun tyyppistä eli tallikaveri tummanrautiaalla suokkitammallaan. Tosin ei Hilima vaan Manta. Minulle ratsuksi laitettiin suokkitamma Vilma. Entinen isojen hyppääjä, sittemmin pari varsaa tehnyt ja lopettanut hyppyhommat.

Tamma löytyi eri paikasta kuin laidunkartta sanoi. Onneksi en tällä kertaa lähtenyt minnekään hortoilemaan vaan se näytettiin minulle.

Toivoin jotakin muuta kuin koulusatulaa ja saatiin Jaffan estesatula (ja Jaffan vyö). Suitsiksi micklemit. Ei suojia. Jalkkarit (freejumpit) meinasin tänään taas unohtaa.

Lähtö viivästyi puolisen tuntia mutta tänään minä en ollut viimeisenä valmis. Ehtipä pahimmat sateet mennä ohi. Laitoin silti t-paidan päälle takin ja rainlegsit. Lämpöä oli n. +18°C.

Alkumatka mentiin märässä puskassa Vaalantien viertä. Ei onneksi kovin pitkää matkaa. Piennar olisi ollut parempi. Sitten tien yli ns. leveälle kärrypolulle. Alkumatka oli aika kivistä, joten käveltiin. Sen jälkeen metsä oli täynnä pehmeähköä kärrypohjaa, jossa oli hyvä ravata ja laukata.

Vilma oli aika reipas, joten pysyttiin vähän turhankin hyvin hännillä. Laukassa sain siksi kamalan rapasateen niskaani. Ei pystynyt yhtään katsomaan eteen. Meno helpotti kun saatiin vaihtaa paikkaa kärkeen. Ensin Vilima pisteli sellaista ravia että kaveri meinasi jäädä kyydistä. Laukassa pystyi katsomaan eteen!

Kierreltiin vähän ristiin ja rastiin. Laavu näkyi mutta lammelle asti ei ehditty. Lopuksi löytyi vielä minimaastiksilla höystetty polkukin. Käytiin loikkimassa toiveesta nekin. Korkeutta turvalliset n. 20 cm. Osa oli pilkottu pois reitiltä.

Tupsahdettiin vähän yllättäen takaisin lähtölinjalle. Tarkoitus taisi olla näyttää minulle toinenkin poistumisreitti. Ehdotin että voisin ottaa toisenkin opastetun maaston.

Rapaa kaikkialla.
©Katriina

Takaisin Vilman askel veti edeltä ja välillä odotettiin kavereita. Pidätteistä Vilma nyki vastaan.

Loppumatka mentiin nyt autotien laitaa. Autot ohittivat fiksusti eikä kumpikaan heppa sanonut niistä mitään. Aikaa reissuun meni 1 tunti 12 minuuttia. 10,1 km/h keskinopeudella.

Vesisade ei haitannut eikä takki päällä tullut tikahduttavan kuuma. Rapaa sen sijaan löytyi kotona niin korvista kuin rintsikoistakin.

Tällainen reitti mentiin.
12,09 km, huippunopeus 43,5 km/h.

Ongelmia:
rapaisuus
suokeilla ei pääse yhtä lujaa kuin puokeilla

Parannusta:
todella tolkku ratsu
lopulta ihan hyvä keli