tiistai 7. heinäkuuta 2020

Maastoesteille toive-Randalla

Tiistain teoriassa puhuttiin hokittamisesta. Aiheesta löytyy edelleen todella onnettomasti mitään tietoa netistä. Ratsujen nurmihokittamisesta siis. Pääpiirteissään niin että nurmihokit ovat jytyt (ottavat isosti kiinni). Tasapainoisemmalle ja rauhallisemmalle hevoselle ei niin kovin liukkaalle kelille passaa myös talvihokit. Myös ratsun mahdolliset viat pitää ottaa huomioon (pohjissa). Jännevaivaisella ei pehmeälle eikä muljuvalle, nivelvaivaisella ei kovalle.

Isoimmat ja kiihtyvimmät ratsut laitettiin pienillä nurmihokeilla (nurmihokkeja on eri kokoisia). Minä sain vihdoin toivomani Randan ja sille laitettiin talvihokit. Hokittamisessa menikin sitten teorian loppuaika. Tänään itselleni työläintä oli reikien kaivelu naulalla puhtaiksi. Jotenkin sattui sormiin.

Randa käyttäytyi oikein hienosti ja fiksusti. Jostakin syystä kuvittelin sen pienemmäksi mutta ihan hevosen kokoinen sekin oli. Ehkä vähän vajaa 170 cm?

Kavuttiin pihalla kyytiin ja saatiin alkuverkkailla pellolla itsenäisesti kun ekalla ryhmällä vähän kesti. Yritin ratsastaa Randan aktiiviseksi ja kevyeksi. Vähän temponvaihteluita. Lopulta en kuitenkaan jaksanut ravata tolkuttoman kauaa vaan käveltiin välillä. Luulin Randaa vyöryvämmäksi. Enempi oli vain etumatala (ei sitäkään niin pahasti kuin luulin) ja pikkuisen hidas pidätteille.

Opetuksessa aloitettiin laukkalenkillä etupellot ympäri. Tuossa vähän avataan, tuossa kiinni, tuolla ravia, vähän ylös ja alas, pellolta toiselle (huolella kuin este!). Ja yksi minitukki.

Luulin että ratsu oli jotenkin tasapainossa mutta meinasi silti kompastella ravissa. Ohje olikin että keulaa enemmän ylös ja poweria takapäähän. Seuraavalla kierroksella parani. Hypyissä tikkasi askeleet pikemminkin juureen kuin lähti kauempaa. Esteiden jälkeen yritti vähän kiihdytellä mutta sain parissa askeleessa haltuun. Ohje oli tosiaan mieluummin roikkua ohjissa ja jäädä hypyissä jälkeen kuin heittää ohjat pois ja olla nenällään.

Hypättiin ekalta pellolta pari kierrosta A-esteitä ja sianselkiä. Osuttiin kaikille ja meno oli aika tasaista. Tuntui siltä että olin liikaa kiinni suussa mutta kai se keula piti saada pysymään ylhäällä ja tämä toimi.

A-este.
©Caro


Seuraavaksi käytiin ihmettelemässä hauta. Sitten mentiin rennosti käynnissä yli. Ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi pikkulaukassa tai ravissa. Randa pudotti laukan pois. Myös seuraavalla kerralla pudotti raville kun piti mennä laukassa ja jatkaa kolmannelle pellolle. Olisi pitänyt käyttää raippaa.

Sitten vuorossa oli 2 porrasta alas. Ensin käynnissä. Nätisti. Ravissa eka pudotus tuntui isohkolta ja jälkimmäinen mentiin laukassa. Ei pomppuja. Niistä varoitettiin.

Sama ylös. Ohje oli että keula ylemmäs kuin tänään vielä kertaakaan. Se ehkä onnistui mutta takaosan työntöä ope avitti lisää. Ylhäällä taisi tulla pieni pukki. Tästäkin varoitettiin yleisesti.

Hypyt riittivät siihen. Kavereiden perään lähtiessä Randa vielä vähän vinkaisi. Taisi pelätä jäävänsä joukosta kun muut jo ravasivat pois.

Hetken ravailut ekalla pellolla ja sitten käveltiin pätkä maastoreitin alkua. Poispurkuun meni yllättävän kauan vaikka olin mielestäni sukkela. Takahokit pois (ettei potki muihin reikiä). Humman pikahuuhtelu. Kylmät kaikkiin jalkoihin. Varusteiden putsaus. Satulan viemiseen sain apua. Sitten vielä suojien harjaus ja kylmät pois. Lähdin viimeisenä leiriläisenä tallilta.

Ongelmia:
satula tuntui vähän pyörivän
tulikohan yksi pukki ylöshypyn jälkeen
vähän tuntui käsissä tunnin jälkeen

Parannusta:
tasaisesti ja kiemurtelematta kaikesta yli
käyttäytyi oikein kivasti hoitaessa

GoPro-tallenne päivän hypyistä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora