Tarkoitus oli käydä sunnuntaina Limingassa maastoestetreeneissä. Sunnuntai treenipäivänä kuitenkin peruuntui. Onneksi säädön jälkeen tämän sai siirrettyä maanantaille iltapäivään. Keli oli pilvinen +22°C.
Onneksi sittenkin tuli testattua hokkeja näihin kenkiin aiemmin viikolla, sillä ei Una ehtinytkään saada uusia kenkiä tätä ennen.
Aloitusaika oli vähän epätarkka, n. 17. Tarkoitus oli lähteä neljältä tallilta ja olla hyvissä ajoin paikalla. Venyi jokusen minuutin yli. Oltiin lähes perillä kun tuli tieto että ope tulee noin tunnin päästä. Eipä tarvinnut hätäillä.
Ryhmäkoko jäi tosiaan suppeaksi ja olimme Unan kanssa keskenämme. Loikkasin pihalla kyytiin ja lähdettiin kävelemään melko pitkäksi kasvanutta nurmipeltoa ympäri. Unan mielestä oli liikaa ötököitä. Oikeasti tuuli. Aurinko oli pilvessä eikä ollut liian kuuma. Kun tuuli vähän yltyi niin Unakin rauhoittui. Ehdittiin ottaa pari ravipätkää ja kävellä pelto moneen kertaan ristiin rastiin ennen open tuloa. Lammikko oli kuivunut, joten vettä ei ollut tarjolla.
Open kanssa aloitettiin kentällä laukkaamalla kahdeksikolla tukin yli. Una vaihtoi laukat. Minä vähän matkustelin eikä paikat olleet ihan priimaa. 3 hyppyä riitti. Seuraavaksi tultiin kierros vai pari kahdeksikolla mustaa estettä ja punaista taloa. Jotain parannusvinkkejä tuli mutten muista mitä. Paikan isäntä jututti opea niin innokkaasti etten meinannut aina saada suunvuoroa. Sain kuitenkin sanottua että kolmiotteluissa oli ongelmia hahmottaa sopivaa laukkaa.
Näiden jälkeen tultiin jo haudat. GoPro-video alkaa tästä. Pieni toiseen suuntaan, lenkki ja isompi toiseen suuntaan. Una ei katsellut mitään vaan meni vaan.
Sitten tultiin ensimmäinen ratapätkä. Haudalta tisseille taisi tulla 4 askelta. Traki ja hainhammas ilman mutinoita. Una puksutti menemään eikä kiihdytellyt yhtään omiaan. Väleissä sai sujua. Niska ylös ennen esteitä. Tosin tämän sisäistin kunnolla vasta lopuksi.
Toinen ratapätkä oli vähän samantyyppinen. Sorsaeste taisi olla ekana ja Una kolautti etuset siihen. Ei mitään isompia ongelmia. Tosin vikana olleelle kulmalle saatiin sakkohyppy. Paikkaa piti saada lähemmäs. Sitten tultiin jo vähän juureen mutta kuulemma parempi. Ei ollut kovin herkkä säätö.
Ope kysyi toiveita ja sanoin että alashyppy jäi jännittämään Hempan kanssa. Eikä olla menty kapeita.
Alashyppy merkattiin kepeillä, jotta osataan tähdätä oikeaan kohtaan. Pari kertaa ravilla. Kantapäät alas, jalat eteen, päästä ohjista ja oma katse ylös. Unan kanssa homma oli helppoa mutta silti vähän jännitti ja se kangisti kuskia.
Vikalla kierroksella hypättiin ensin pikkutukki, sitten helpon tukki kohti kenttää ja iso musta kentältä. Sitten alashyppy, rengassarja, siitä coffinille (tissit, hauta + risu), traki pois kentältä, lopuksi kohti kenttää apupuomitettu kapea ja siitä vielä lyhyehköllä kaarevalla linjalla mustavalkoinen hainhammas.
Una puksutti menemään ja minä sain laukkaa säädeltyä. Ei kyllä kamalasti tarvinnut puuttua. Ohje ratsastaa jalasta kohti tuntumaa oli hyvä. Alashyppy meni hyvin. Renkaiden jälkeen tissit tulivat yllättävän äkkiä ja siihen tuli iso hyppy Unan lähtiessä kaukaa. Kuski oli hetken vähän epätasapainossa ja tuli kiire neljässä laukassa saada kurssi kohti hautaa eikä siitä ohi. Ehdin kuitenkin. Seuraavat 5 askelta risulle olivat jo hallitut.
Kapea meni hyvin mutta ennen vikaa olisin taas halunnut pidätteen vähän paremmin läpi. Jollakin kerralla Una vähän kiemursi ennen hainhammasta. Osuttiin silti siihenkin.
Hyvä oli ja se riitti meille! Nyt oli jo sopivan jännää kun esteetkin olivat vähän isompia. Miksi silti on vähemmän jännää hypätä metrisiä maastoesteitä kuin sama kentällä puomeista? Jota ei olla Unan kanssa edes kokeiltu. Ope oli tyytyväinen ja kommentoi että Una on painonsa arvoinen kultaa.
Hölkättiin hetki pellolla, riisuin Unan, korjattiin kakat kentältä (olikohan niistä yhdetkään meidän?) ja huristeltiin kotiin. Una sai ensin täyshuuhtelun pihalla. Tallista löytyi kylmäysletkut ja humma sai jalkojen kylmäyksen. Jos aiemmista treeneistä olen todennut että tuskin on ollut Unalle kovin raskasta niin nyt arvelen että oli rankkaa. Mutta huippua että tämä kaikesta säätämisestä huolimatta järjestyi ja päästiin käymään nurmella!
Ongelmia:
lastautui taas vähän hitaasti (1 - 2 minuuttia)
alkuun ötökät kiusasivat
pari hyppyä vähän kaukaa
ei säätynyt aina ihan herkästi
ei ollut niin kivaa kuin Hempan kanssa
Parannusta:
paljon helpompaa kuin Hempalla
ei kieltoja
kuski pysyi kyydissä
Miia videoi vikan kierroksemme:
GoPro-kooste:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora