lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kevätmaasto uusille reiteille

Lauantaina lähdettiin alkuillasta maastoon. Keli oli puolipilvinen ja +10°C pinnassa. Samalla vaatetuksella kuin eilenkin ja ihan hyvä oli. Seuraksi taas tallikaveri Hilimallansa. Tarhasta hakiessa Hemppa säikkyi kanojen rapistelua ja pyrähti laukalle.

Tiet olivat yhä tallin nurkilta kovempia, joten alkumatka mentiin käynnissä. Hangaksentietä radan yli ja kuntorataa pitkin. Nyt parhaat laukkapätkät olivat Hangaksentiellä ja laukattiin pitkät suorat. Nostossa tuli pieni pomppu ja postilaatikosta ja muusta tuijottelusta pari askelta ristilaukkaa. Muuten oikeassa laukassa. Alkuun vähän rauhallisemmin, lopulta kun annoin mennä ja vähän hoputin niin n. 35 km/h. Ennen ylämäkeä passivoiduin kyydissä ja Hemppa hidasti ensin itsekseen laukkaa ja pudotti sitten raville.

Ennen rataa ei tullut mitään jumitteluja vaan Hemppa pysyi ihan rauhallisena. Radan yli mentiin Hiliman hännässä pitkällä ohjalla. Vähän katsoi ja haisteli mutta jännittymättä yli. Jes!

Kuntorata oli enimmäkseen lumella ja mentiin se käynnissä. Vastaan tuli mönkkäri mutta kohtelias kuski pysäytti ja sammutti moottorin ohituksemme ajaksi. Ohjeistin että odottaa meidät 30 metrin päähän ja sitten voi lähteä. Odottivat vielä kauemmin. Silti Hemppa säikähti kun käynnistivät moottorin. Onneksi ei mitään pikkupyrähdystä enempää.

Toinen radan ylitys meni vielä helpommin. Sitten lähdettiin oikealle uusille reiteille. Autotie näytti sen verran hyvältä että käytiin laukkaamassa eestaas. Ei edelleenkään mitään hirmuisia kiihdyttelyjä. Kaverilta lensi etukenkä tässä, joten loppumatkasta piti keskittyä pohjiin vielä tarkemmin.

Alkuun näkyi muutama frisbeegolfaaja, myöhemmin muutama ihminen ja koira. Sen jälkeen hiljaiset metsät. Pelkkää linnunlaulua ja kevään tuoksua. Osin sulaa, välillä vähän lumella. Hetkittäin vähän isompaa soraa, välillä hyvää metsäpohjaa. Odotin että lenkki olisi ollut paljon lyhyempi mutta matkaa oli vaikka kuinka. Vasemmalle lähti muutama isompi tie, minne lie menevät. Hemppa jolkotti reippaasti menemään ja minä olin onnellinen.

Lopulta tie vaihtui pienempään. Mentiin kelkkajälkiä lumella. Vielä oli hankikanto mutta ei tässä silti käyntiä lujempaa päässyt. Ihan pitkä käyntipätkä.

Kun tultiin isolle tielle niin en muista kumpi hepoista ensin rikkoi ravin kautta laukalle. Me oltiin perässä eikä Hemppa onneksi hermostunut. Mentiin sitten pätkät laukkaa. Piennar oli hyvässä kunnossa ja tie tarpeeksi suora.

Loppumatkasta kun käynnistä otettiin raville niin Hemppa pukitti. Ehkä Hilima oli sen mielestä liian kaukana edessä? Vaikka olin varautunut niin silti Hiliman raville lähtö tuli Hempalle yllätyksenä ja pelkäsi jäävänsä matkasta. Ravissa oli ihan tolkusti.

Tiet olivat hiljaiset mutta yksi auto tuli vastaan. Sen jälkeen kun jatkettiin ravissa niin nyt Hemppa pukkasi kahdesti. Taas kokoa medium plus. Mutta nyt kuskia ei kauhistuttanut vaan vain nauratti. Pysyin hyvin tasapainossa eikä enempiä loikkia onneksi tullut. Kaveri pohti että ehkä Hempan pitäisi mennä loppumatkasta edeltä kotia kohti. Viimeisellä kerralla en keksinyt enää syytä miksi Hemppa pukitti. Villi jäi päälle?

Loppumatkasta kun käveltiin pitkin ohjin niin mietin että nyt jos Hilima lähtee raville niin en ehkä pysy enää kyydissä. Vaikka Hemppa olikin rennosti. Mitään erikoisempaa ei onneksi tullut ja päästiin rauhassa takaisin tallille.

Gps:n jälki reitistämme.


Reissuun meni rahtu päälle 2 tuntia. 17,31 km keskinopeudella 8,4 km/h. Jos kuntorata ja viimeinen kinttupolku olisivat olleet paremmassa kunnossa niin aikaa olisi säästynyt helposti useampi kymmenen minuuttia.


Lähes takaisin tallilla.
©Pauliina

Ongelmia:
neljä pukkia
vähän säikähti mönkkärin käynnistystä

Parannusta:
molemmat radan ylitykset sujuvasti ja jännittymättä (kaverin hännässä)
loppumatkan pukit eivät säikäyttäneet kuskia
tulin metsässä onnelliseksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora