Tänä vuonna säädettiin aikatauluja ja hypättiin estekisat jo torstai-iltapäivästä. Vihdoin kaunis aurinkoinen keli, vähän alle +20°C.
Ratsukseni toivoin Myyn ja sille löytyi myös toinen kuski. Perinteisesti 80 cm (koska isompia ei ollut tarjolla). Toinen kuski verkkasi ja hyppäsi ensin. Myy ei oikein ollut hyppytuulella.
Oman vuoroni koittaessa ehdin niukasti hypätä kyytiin ja säätää jalustimet kun oli jo aika mennä kentälle valmistautuvan seuraksi. Seistiin siis yhden ratsukon verran kulmassa ja sen jälkeen saatiin verkata ennen omaa suoritustamme.
Kävin näyttämässä kakkosesteen, johon parilla hepalla oli tullut kielto. Ravasin pienen pätkän (noin puoli kenttää) ja sitten vaan laukka päälle ja verkkaesteille. Ensimmäiselle hypylle lähti liiraamaan sivuun ja juoksi oikealta ohi. Nappasin raipalla lavalle ja Myy hetken miettimisen jälkeen hyppäsi pystyyn. En oikein arvostanut. Kuulemma ihan ilmavasti vielä. Omat refleksini olivat ihan jäässä. Lähinnä vedin vasemmasta ohjasta taakse ja yritin pysyä kyydissä. Pysyinkin. Sitten hetken nollaus.
Toisella yrityksellä päästiin yli, en vaan päässyt yhtään mukaan hyppyyn. Saatiin onneksi hypätä se toisenkin kerran ja nyt meni sujuvasti. Valui reunaan mutta puomien välistä yli. Seuraava verkkaeste oli kolmospysty väärään suuntaan. Nyt kaksi sujuvampaa hyppyä, tosin viimeinen putosi. Sen jälkeen tuli ohimennen vinkki verkasta että laukkaa vain sujuvasti eteen.
Eipä siinä liikoja aikailtu vaan lähtömerkki tuli lähes heti. Tervehdin, laukka päälle ja menoksi. Vähän arvelutti yhä. Mutta eipä Myy arponut. Kaikista esteistä sujuvasti yli. Yritin tehdä tiukat kaarteet mutta ne vähän levähtivät ulos. Neloselta vitoselle käänsin minitien seiskan sisäpuolelta. Se ehkä vähän hidasti. Tiukasti seiska kiertämällä olisi saattanut olla parempi. Myy taisi vaihdella laukkoja ja ihmetteli mihin ollaan menossa. Sain sen kuitenkin lukittua vitoselle ja mentiin näppärästi yli. Sarjakin sujuen. Sen jälkeen kierrettiin suosiolla ykkönen ja hyvä laukka pysyi yllä. Vähän vinosti seiskalle ja viimeinenkin puhtaasti. Jes! Toki olin sen verran jännittynyt että olo oli pikemminkin huojentunut kuin riemuisa. Kaikkeen tähän selässäoloon ja säätöön meni ehkä 8 minuuttia.
Käveltiin aika pitkä tovi perään ja humma puuskutti pitkään. Lopulta vein sen kuitenkin talliin. Palkintojenjako pidettiin ilman hevosia. Odotin ja toivoin kovasti voittoa ja sehän sieltä tulikin. Ensimmäinen kerta täällä. Seuraavaksi nopein aika oli meistä vain sekunnin hitaampi (pudotuksella). Loppuihin oli noin viiden sekunnin kaula. Kunniakierros hölkättiin ihan omin jaloin kentällä.
Ratavideo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora