Keskiviikon piti olla ihana viides päivä kun Hemppa rupeaa tarjoamaan parastaan. Olin väärässä! Tallissa oli taas sen näköinen että päiväunien aika. Humma oli taas epämotivoitunut hommiin. Hampaat eivät meinanneet aueta kuolaimille. Satulansovituksessa olin urvelo. Ope oli kuitenkin sitä mieltä että Elviiran koulusatula on Hempalle ihan hyvä ja sillä sitten mentiin. Turpahihnankin nykäisi pari reikää tiukemmalle kuin minä. Minun skaalallani sinne ei sitten mahtunut enää edes yhtä sormea väliin.
Jakkaran viereen pysähtyminenkin meinasi olla tänään nahkeaa. Kuski oli yhä sen verran kankea ettei kyennyt etäloikkiin.
Keli oli pääosin pilvinen ja niukasti viidentoista yläpuolella. Saatiin yksäri ja Hemppa joutui alusta asti hommiin. Ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia ympyrällä. Jäin kaipaamaan rauhallista käynnissä avuille hakemista. Jalasta eteen ja lyhennä ohjia. Hemppa kipitti pää ylhäällä eikä edennyt. Kuski oli tänään läpi tunnin aika puissa eikä kovin eläväinen. Pelkäsin myös selkäni puolesta, joka pari kertaa vihlaisi tunnin aikana.
Kun rentoutin käden niin Hemppa lähti pinkomaan. Tarkoitus oli saada ratsu jalasta eteen. Tuntui että lyhyillä ohjilla vain vedän vastaan ja taas varsinkin vasemmassa kädessä tuntui. Oikeassa ohjassa ei ollut ketään ja kun sen yritti pitää tuntumalla niin taas vauhti katosi.
Jalasta eteen ja ratsu raiteille olivat tänään tunnin avainteemat. Hemppa vastusteli minkä ehti. Välillä jumiteltiin ja peruuteltiin. Ihan alkumetreiltä asti. Minä olisin mieluusti päästänyt vähän pidemmälle ohjalle mutta sitä vaihtoehtoa ei ollut tänään valikoimissa. Minä kun kuvittelin valinneeni rennomman open. Käytännössä siis Hemppa kulki koko tunnin pää ylhäällä ja minä pyysin ja komensin milloin milläkin jalalla ja yritin pitää edestä vastaan. Eikä kuulemma saanut kehua kun oli vielä niin kaukana kaikesta toivotusta menosta.
Ravit ja laukat samalla tavalla. Eipä niistä laukoista hyviä tullut. Sangen kammoa ainakin omasta näkökulmastani. Loppuravissa oli kuulemma suorempi ja vähän ryhdikkäämpi. Minä arvostaisin rennompaa ja letkeämpää ratsua mutta oma lähestymistapani taitaa olla väärä. Ottaisin myös käyntityöskentelyn alle ja houkuttelisin hummaa hyvällä.
Hemppa hikosi tästä taas suht märäksi kaulalta ja satulan alta. Loppukäynnit menivät kasojamme kerätessä. Tallissa hepan juotto. Pesun sain hoidettua letkulla pihalla ilman apukäsiä. Hemppa sai jäädä talliin lepäilemään ja odottamaan takakenkäystä.
Ongelmia:
Hemppa ei halunnut kuolaimia eikä ratsastajaa
vastusteli koko tunnin
ei ollut kovin hauskaa
Parannusta:
vähän suoristui ja ryhdistäytyi loppua kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora