sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kisapäivä helteessä

Sunnuntaina oli estekisapäivä. Turkalla oli 1-tason estekisat ja bonuksena harjoitusluokkana maastoesteet 80 - 90 cm. Siinä oli itselleni hyvä houkutin. Pohjille mentiin Hempan kanssa 80 cm rataesteluokka.

Keli lupasi vihdoin hellelukemia ja lähtiessä oli +27°C. Tallillemenomatkalla kävin Turkan kautta ja ajattelin että kivempi opetella radat ja kävellä maastorata ilman että Hempan tarvitsee sillä aikaa läkähtyä kopissa. Kisat sujuivat sangen pitkälle ennustetun aikataulun mukaisesti.


80 cm ratapiirros.


Oma lähtemiseni oli taas omaan tapaani myöhäistä. Lopulta jäin vielä tallilla vähän suustani kiinni. Onneksi Hemppa ei ollut likainen ja lastautui sukkana. Kun päästiin kisapaikalle niin 80 cm radan kävelyni oli juuri menossa. Aika haipakkaa ehdin sinne vielä joukkoon. Onneksi olin tosiaan ehtinyt opetella sen jo aiemmin. Eikä joukossa ollut epäilyttävän näköisiä esteitä.

Sangen haipakkaa tapahtui myös kisavaatteiden vaihto sekä humman varustus. Kisanumero unohtui vielä matkasta, koska olin katsonut listat turhan hutaisten enkä ollut sitä huomannut. Ensin ei oltu yhtään myöhässä mutta numeron kaivelun kanssa meinasi tulla kiire. Ehdin toki kävellä vähän alle ja kentällä ravailla hetken. Lopulta verkkamme oli kuitenkin hyvin tiivis. Herättelin laukassa ja otettiin 3 verkkahyppyä. Viimeisellä hypättiin okseri niin reunasta että potkaisin tolpat varpaallani kumoon. Tämä ei onneksi Hemppaa haitannut. Siitä oli sitten hyvä karata valmistautumaan kentälle muiden jäädessä nostelemaan tolppia pystyyn.

©Mira Kesti

Päästiin heti aitoihin kun saavuttiin paikalle. Kaksi sai olla suorittavan lisäksi. Melko pian suorittava hevonen nakkasi kuskinsa kyydistä ja laukkaili pitkin poikin irrallaan. Eikä saanut mennä alle. En silti meinannut löytää paikkaa, missä ei oltaisi alla. Hemppa sen sijaan kauhistui uutta kentän viereen rakennettua katsomoa. Onneksi tässä oli lopulta tarpeeksi aikaa tuijotella yleisöä ja todeta ne vaarattomiksi. Näytin myös valikoidusti muutaman esteen. Taisin kuulla ohimennen että luokassa on tullut vasta yksi tuplanolla.

©Mira Kesti

©Mira Kesti
©Mira Kesti
©Ella Strid
Meidän ratamme sujui aika perinteisesti. Hemppa nosti jalkansa yli muttei ollut kovin aktiivinen. Mennessä tuijotteli vähän ratahenkilökuntaa. Myötälaukat löytyivät kivasti ja puomit pysyivät paikoillaan. Kakkosvaiheessa unohduin alkuun vähän ajelehtimaan. Sen jälkeen yritin hoputtaa lisää vauhtia mutta vähän nahkeasti irtosi. Tehtiin suht tiukat tiet ja viimeinenkin kolmen laukan linja puhtaasti. Tuplanolla tuli ja tässä vaiheessa luokkaa toisiksi. Meidän jälkeen oli vielä 2 ratsukkoa ja nekin tekivät molemmat puhtaat radat, vieläpä meitä nopeammin. Jäätiin siis neljänsiksi ja 5 palkittiin. Voittoajasta jäätiin 8 sekuntia ja kolmannesta sijasta pari.

Hemppa <3 br="">©Mira Kesti

Tästä radastamme ei tainnut tulla videoaineistoa.

Nyt Hemppa käyttäytyi kunniakierroksella mutta yhä vähän arasteli ratahenkilökuntaa. Punainen rusetti siis ainakin matkamuistoksi.

©Mira Kesti
©Mira Kesti
Ennen seuraavaa luokkaamme välissä oli vielä 90 cm ja metri. Purin Hempalta suojat ja itseltäni turvaliivin, kypärän ja hanskat. Hain molemmille vettä ja seistiin puskissa varjossa. Hemppa vähän salakavalasti söikin kuolaimet suussa. Tulipa testattua että sain heinämöhnästä allergisen reaktion käteeni Hempan vähän lipaistua käsivarrestani. Huuhtelin möhnän heti pois mutta hetken päästä kädessä oli punainen läikkä, ihan kuin olisin käyttänyt sitä nokkospuskassa. Ei onneksi kutissut tai tullut muutakaan.

Sain myös apukädet ja pääsin itse käymään vessassa ennen seuraavaa luokkaa. Henkinenkin tsemppi tuli tarpeeseen. Lamaannusjännitys meinasi iskeä muttei lopulta tullut yhtä pahana kuin Niinisalossa.


Ratapiirros maastoesteistä. Ihanneaika 1 min 48 s.


Metrin luokan loputtua lähdettiin hivuttautumaan maastoesteluokan kisaverkkaan. Siellä oli jo pari ratsukkoa ennen meitä. Luokan alkuun olikin vielä parikymmentä minuuttia ja meidän lähtövuoromme oli neljäs. Käveltiin alkuun rauhassa ja pikkuhiljaa muutkin kisaajat valuivat paikalle. Nyt tilaa oli sen verran ettei kukaan viuhtonut kovin läheltä eikä Hemppa ottanut kavereista kierroksia. Lopulta mekin vähän ravailimme. Laukkoja otettiin melko myöhään. Ensimmäinen hyppy minitukille vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen teki jo lähtöä.

Voihan ilmeet!
©Mira Kesti

Hemppa ei välittänyt minitukista yhtään. Sileällä laukat lähtivät kivasti eteen ja humma tuntui kuuliaiselta. Alkuverkan vino kuikuilu oli jäänyt ja ratsu oli kahden ohjan tuntumalla.

Kaunis Hemppa. Missä jalustin?
©Mira Kesti

Toinen verkkahyppy tultiin toiselle verkkaesteelle eli valkoiselle. Lähestyminen ihan ok mutta viimeisessä askeleessa Hemppa taas empi ja pohti kieltoa. Meni kuitenkin yli ja kuski oli taas epätasapainossa esteen jälkeen ja roikkui hetken ohjissa pysyäkseen kyydissä. Ei näin!

Voihan kuskin ilme!
©Ella Strid

Totesin että tarvitaan jotain turvallisempaa tähän väliin ja tultiin mini uudestaan. Ei ongelmia. Sitten uusi lähestyminen valkoiselle. Nyt harjasta kiinni. Tultiin ihan hyvin mutta Hemppa taisi ottaa edellisestä vähän itseensä ja hyppäsi selättömästi sekä kopsautti takasensa esteeseen. Kehut, lisää laukkaa ja uudestaan. Yhä harjasta kiinni ja nyt tuli siisti hyppy. Siihen oli hyvä lopettaa. Eikä omaan lähtöönkään ollut enää tolkuttomasti aikaa.

Tässähän me näytetään jopa aika suorilta!
©Mira Kesti

Tänään selvisi että "lentävä lähtö kielletty" tarkoittaa että kun lähtölupa tulee niin vasta lähtölinjalla saa nostaa laukan. Ahaa! (Myöhemmin selvisi että tarkoittaa sitä että lähtöluvan tullessa et saa ylittää lähtölinjaa täydessä vauhdissa.) Nyt en ollut omaa vuoroani odotellessa erityisen kauhusta kankea. Vain vähän.

Ykköseste.
©Mira Kesti

Kun lähtölupa tuli niin taas Hemppa jähmettyi. Edettiin kyllä mutta laukka oli kaikkea muuta kuin sujuvaa. Tuntui että tuijotteli etäällä esteen vieressä seissyttä estevahtia. Sain kuitenkin kammettua ykkösestä yli. Kakkoselle sama nahkeilu ja vauhti vain loppui esteen eteen. Korkeutta oli 80 cm pintaan, joten en halunnut kokeilla olisiko hypännyt vielä nyypähdysvauhdista. Ei ole turvallistakaan. Voltti ja uudella yrityksellä yli.

Kielto ja kenotusta.
©Ella Strid
Kakkoseste.
©Mira Kesti
Harmillisesti kolmoselle kävi ihan sama juttu ja vauhti vain loppui. Keltainen talo, josta ei tästäkään olisi kannattanut vauhditta hypätä. Voltti ja yli. Valitettavasti tänään Hemppa ei löytänyt sisäistä kenttähevostaan eikä vauhti parantunut. Lopuista esteistä päästiin kuitenkin kielloitta yli. Mutta useampaa katseli vähän epäillen. Kutosta eli renkaita epäilin itse eniten etukäteen mutta niin vaan loikattiin nekin yli. Taisin pitää lähes joka hypyssä harjasta kiinni ja yritin muistaa kehua. Mutta hymyily unohtui tänään. Oli sen verran vakavaa puuhaa!

Kielto kolmoselle.
©Mira Kesti
©Mira Kesti
Vähän voisi kuski työntää käsiään eteenpäin.
©Mira Kesti
Tämä kavaltaa että ihan keskeltä ei menty.
©Ella Strid
Esteitä oli 9 ja maaliin pääsimme siis kahdella kiellolla. Mutta kuski pysyi kyydissä eikä Hemppa pomppinut mitään omiaan! Eikä kielletty lähellekään joka esteelle. Pahin skenaario oli 11 kieltoa, joten jäätiin 9 plussalle. Olin tyytyväinen! Eikä korkeuskaan ollut mikään ongelma.

Kova sivutuuli tms.
©Mira Kesti
Kuskin mystinen pyllyheitto.
©Ella Strid
Rusettia ei tästä tietenkään saatu kun jäätiin hyväksytyistä jumbosijalle. 9 kisaajasta seitsemänneksi. Arvostelussa ihanneaika tarkoitti siis ihan tavallista maastoradan arvostelua. Eli saa tulla ihanneaikaan tai 20 sekuntia sen alle maaliin ilman virhepisteitä. Tämän ali ja yli tulee 0,4 vp/s. Yliaikaa meillä oli 52 sekuntia ja lopputulokseksi merkattu 40,8 vp. Toisen kiellon virhepisteet oli siis unohdettu lopputuloksista.

Käsiä vähän enemmän myötäykseen. Kuskin sivuvenkulointi ei näy tässä.
©Ella Strid
Hemppakin sen kertoo jos kuski ei ymmärrä.
©Ella Strid
Yksi nuorikko sai hypätä radan lopuksi vielä harjoitusmielessä uudestaan. Ei olisi tehnyt meillekään pahaa mutta Hemppa oli kyllä jo tämän päivän hommat tehnyt. Kuulemma kahden viikon päästä seuraavat kisat, joten ei muuta kuin sinne sitten! Lupasivat vähän pidemmän maastoesteradan. Mainiota!

Missäs se kuskin pylly on?
©Mira Kesti

Kuski oli niin kisatohinoissa että GoPro unohtui autoon.

Tomi videoi ratamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora