Aamupäivästä kävin ostamassa kenttäsuojat, joten nyt oltiin varustauduttu. Osa esteistä oli etupellolla, joten Hemppa sai nurmihokit etusiinsa. Takasissa ei ollut vielä kenkiä. Vatsapanssari pitästä aikaa päälle.
Ratsukoita tunnille tuli 3. Ope oli ennalta tuttu muttei ehkä ollut aiemmin opettanut minua. Keli oli tallille mennessä +10°C pinnassa, lämpeni lähemmäs viittätoista ja iltaa kohti rupesi paistamaan aurinkokin. Pitkähihainen poolo + turvaliivi. Sekä supergrippihousuni.
Ensin käveltiin hetki kentällä ja Hemppa oli vähän säpsy ja epäluuloinen. Rauhoittui kuitenkin. Alkuverkaksi mentiin askellajit itsenäisesti läpi pellolla. Hemppa ei ollut vieläkään avuilla. Onneksi rupesi loppua kohti vähän heräämään liikkeelle. Silti kellotin vain n. 25 km/h vauhteja.
Taidettiin ennen hyppyjä ottaa vielä kimpassa n. 400 m/min laukkaa pellon ympäri. Siinä sai mennä jo ihan reippaasti. 27 km/h näytti oma mittarini mutta 24 km/h olisi virallinen lukema. Hurautin Hempalla vetohevosen perään enkä antanut Hempan ennakoida laukkaa. Päästiin tästä ilman lisäloikkia ja hyvin venyi vaadittuun vauhtiin.
Hypyt aloitettiin kentällä. Sai tulla halutessaan minikavalettikaarta alle. Esteenä oli tumma ratapölkkyeste. Tulin kavaletit mutta laukka sammui kohti estettä ja pysähdyttiin molemmat tuijottamaan sitä. Toisella yrityksellä yli. Tultiinkohan vielä toistekin?
Sama ongelma oli käytännössä kaikille kentän esteille. Ensimmäinen lähestyminen meni höpöksi ja tuli tyssäys. Toisella yli. Ainakin punainen kapea, punavaalea massiivisempi sen perään ja olikohan vielä muitakin? Näitä ei käyty etukäteen tuijottelemassa. Massiivisempaa arvoin vähän mutta lopulta siihen tuli oikein näppärä hyppy. Ei se korkeus ollut ongelma.
Hauta päästiin joka kerta yli mutten osannut istua sulavasti ja jälkipomppujen määrä kasvoi. Tultiinkohan se kolmesti ravissa. Tultiin myös mäen yli, pikkuruinen tukki ja mäki alas. Siihen ei sentään kielletty. Ensin ravissa, sitten laukassa.
Toiselta laidalta tultiin trakehner-hauta. Ensimmäisellä kerralla Hemppa lähes pysähtyi esteen eteen. Taisin pyytää eteen ja sitten loikkasikin siitä. Harmi vaan etten pysynyt matkassa supergrippihousuistani huolimatta. Hemppa taisi taas itsekin esitellä jotain lisämuuveja. Tämä kenttä oli poikkeuksellisen kivulias ylimääräiseen laskeutumiseen. Nyt en singonnut sukkana ylös vaan puhaltelin hetken. Lonkka otti osumaa. Onneksi oli pitkähihainen! Ei reikiä kuskiin.
Ratapölkkyesteen päältä oli hyvä kivuta takaisin kyytiin. Tultiin traki uudestaan. Tajusin jossain vaiheessa että yläharjasta on hyvä pitää kiinni ja Hemppa rupesi tasoittumaan esteen jälkeen. Alkuun tuli yhä vähän lisäpoukkoilua.
Tultiin myös tehtävä, jossa trakin perään hypättiin risueste. Ensimmäinen kerta epäonnistui Hempan poukkoilun takia enkä saanut linjattua esteelle. Tultiin pelkkä jälkimmäinen ja tämä taisi vihdoin ylittyä ensimmäisellä yrityksellä. Sakkokierroksia tuli muutama ja lopulta ope sai kerrottua mistä kannattaa linjata että osun molemmille. Onnistui lopulta. Käsky tuli ratsastaa lähestyessä Hemppa paremmin vasemman pohkeen ympäri ja taipuisammaksi. Kaula ei saa jäädä oikealle. Ei lukitu esteisiin kun katselee muualle.
Seuraava kammotus oli alashyppy. Se jännitti ihan tosissaan ja näytti valtavalta. Yrittivät väittää että se on pieni. Hemppa ei halunnut mennä ja kuski oli kauhuissaan. Ei auttanut vetohevonenkaan.
Lopulta omistaja veti Hempan siitä liinalla alas (ilman kuskia). Hetken empi siinä itsekseenkin. Mutta saatiin kolmisin patisteltua alas. Eikä pukittanut! Halusin toisen perään ja se meni empimättä. Sitten kuski takaisin kyytiin mutta sain vielä turvaliinauksen alas. Se auttoi itseäni hirmuisesti! Eikä Hemppa pukittanut. Seuraavalla kierroksella mentiin ilman liinaa mutta nyt ns. irtotalutuksessa. Onnistui! Mentiinköhän vielä keskenämmekin. Ei pukkeja! Ja sitten se oli ohi, huh!
Seuraavaksi mentiin pellolle hyppäämään. Heti alkuun korotettu tukki ja mökki perään. Tukki ongelmitta mutta taas humma jäi kuulemma tuijottelemaan oikealle eikä katsonut mökkiä ja taidettiin kieltää siihen. Voltilla yli. Sakkokierros heti perään. Taisin vetää vasemmasta mutta nyt turpa oli enemmän oikeaan suuntaan.
Ehdotettiin myös minttukaakaoestettä. Arvoin vähän kun sekin näytti n. 90-senttiseltä. Taidettiin käydä katsomassa se ensin. Mutta sille ei kielletty. Jes! Tultiinkohan sen perään mökki ja nyt päästiin siitäkin yli.
 |
| Minttukaakao tyylikkäästi yli. ©Riikka |
Lopuksi tultiin rata, 12 estettä. Pellolta ensin korotettu tukki, oikean kautta minttukaakao, talo ja sama tukki uudestaan. Pitkähkö laukkapätkä, sitten trakehner ja linjalla risut. Oikealle ja ratapölkkyeste. Vasemmalle, hauta eri suuntaan, tiukka vasen ja kukkulan päälle, minitukki ylhäällä ja alashyppy. Vasemmalle ja kapea ja massiivinen.
Tultiin vikoina ja selvittiin! Ei empimisiä, ei poukkoiluja. Pari väärää laukkaa ja vähän huterointia tasapainossa. Kuitenkin yhdessä menossa. Huippua! Hangonkeksikuski!
Riikka kuvasi radan:
Opelta tuli vinkiksi että puolipidätteet ennen esteitä jotta Hemppa tajuaa mitä on tulossa. Ja että 80 cm luokka onnistuu syksyllä helposti. Kuulin siinä myös että alashyppy on metrin luokkaa. Kääk! Kuulemma ihan liian korkea 80 cm luokkaan. Huh!
Kolotti kyllä aika pahasti ja ratsun purkaminen oli hieman työlästä. Autoihin meneminen ja poistuminen oli kivuliasta mutta selvisin kunnialla kotiin. Vasemmassa käsivarressa oli mojova mustelma, polvissakin vähän. Lisäksi käsivarret ja oikea kankku olivat ottaneet vähän soraosumaa vaatteista huolimatta. Eniten kolottavassa vasemmassa kyljessä ei näkynyt mitään. Iltapalaksi Buranaa.
Ongelmia:
ratsu ei ollut avuilla
aluksi Hemppa kielsi lähes kaikille ensin
kuski ei pysynyt kyydissä
alashyppy jännitti ihan tosissaan
Hemppa ei halunnut ensin hypätä kuskin kanssa alas
Parannusta:
selvittiin kaikista lopulta
rata kielloitta ja sangen sujuvasti
GoPro-kooste koko tunnista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora