Perjantaina keli lämpesi vihdoin. Lähes parikymmentä ja aurinkoista. Samalla tietysti paarmojakin. Nyt Hemppa oli ihan valmis laitumelta ja tuli nurkilta portille vastaan. Kaverit tiesivät ettei minusta tarvitse välittää. Koska ei ollut erityistä kiirettä niin syötin portin ulkopuolella narussa tovin. Enempi Hemppa siihen oli menossa kuin talliin.
Tallissa rupesi humman silmä taas luppasemaan mutta patisteltiin hommiin. Hampaat eivät tänäänkään meinanneet aueta kuolaimille. Eivät, vaikka olin tunkemassa leipäpalaa perään.
Oltiin kentällä toisen ratsukon kanssa. Sinne oli rakennettu leikkitunnin tehtäviä, joten oli vähän väisteltävää.
Tänään aloitin pidemmän kaavan mukaan käynnissä ja halusin siinä ensin ratsun avuille. Hemppa ei ollut samaa mieltä. Paarmat haittasivat vähän mutta enemmän ratsu tuntui vain vinolta, kankealta ja haluttomalta. Kinasteltiin jonkin verran. Pari kertaa peruutteli ja jokusen kerran tuli pukkeja. Tuntumalla käveleminen ja taipuminen tuntui olevan tänään liikaa vaadittu. Ja jos vain pidin ohjasta Hempan vastustellessa niin hepo ei tuntunut tajuavan että myötäämällä pääsisi tilanteesta pois. Lopulta pohdin että ehkä olin tänään itse jotenkin kulmikas ja huono.
Ravissa oli parempia hetkiä mutta tasaiseen tuntumaan ja nykimättömyyteen ei päästy missään vaiheessa. Aktiivisemmat takajalat. Eniten hommia oli tänään suoristamisessa. Taas työstin käyntiä ja ravia kunnes suoruus oli kelvollista ja vasta sen jälkeen laukkoja.
Tänään vähän yllättäen oikea laukka tuntui paremmalta. Kumpikaan ei rullannut niin hyvin kuin olisin halunnut. Tehtiin molemmissa pitkät pätkät myös vastalaukkaa kenttää ympäri. Vasemmalle antoi vähän asettaa, oikealle huonommin. En saanut niin rennoksi ja letkeäksi kuin olisin halunnut. Suoristui kuitenkin. Muutaman kerran hidasti vain vauhtia. Raipasta tuntui hidastavan vielä lisää. Yritin tehdä myös säädyllisiä laukkavoltteja mutta laukkaaminen ja taipuminen samaan aikaan oli liikaa vaadittu. Laukka meni nelitahtiseksi ja ratsu oli rungostaan jäykkä ja kankea. Pää nousi ja meno hidastui entisestään.
Humma rupesi olemaan niin läpimärkä hiestä ja pikkuhiljaa uuvahtava että piti lopettaa vähän parempaan hetkeen. Loppuravit tein aika lyhyesti. Oli parempi mutta yhä nyki. Käynnit tehtiinkin sitten oikein antaumuksella ja ruvettiin kokeilemaan leikkitunnin tehtäviä.
Neliön sisällä pyörähdys molempiin suuntiin ok. Kopsahti ehkä kerran. Naruportista päästiin kahdella kädellä. Kun yritin yhdellä niin naru putosi jokaisella kolmesta yrityksestä. Kulmaperuutus oli alkuun kaameaa. Kun otin aikalisän ja harjoittelin vuorotellen siirtämään etu- tai takaosaa sivulle niin sitten peruutuksetkin sujuivat. Tosin yhä taisi kopsahtaa. Muurilaatikoiden välistä ratsastus onnistui molempiin suuntiin. Käynnissä raipan siirto kannusta toiseen ja myöhemmin takaisin onnistui sekin. Jälkimmäisellä palautuksella (oikealla kädellä) Hemppa vähän hätkähti. Vasemmassa kierroksessa en kokeillut.
Lopuksi hinkattiin pujottelua. Pitkin ohjin tietysti ok mutta vähän piti pitää ohjista kiinni. Kun yritin ohjat kaulalla niin joka kerta tuli yksi stiplu. Joko ei kääntynyt tai lähti raviin. Mutta aika hyvin kuitenkin.
Käytiin vielä loppukäynnit peltolenkin kautta. Tässä välissä Hemppa ehti jo kuivua pahimmista hikoiluistaan. Loppumatkasta säpsähti käynnissä vielä loikan sivulle ja hetken päästä toiseen suuntaan. Onneksi olen jo oppinut pitämään huovasta kiinni enkä meinannutkaan sinkoilla selästä.
Tallissa Hemppa joi ja söi. Sitten pesulle ja keskipitkän syöttelyn kautta takaisin laitumelle. Siellä janotti jo lisää.
Ongelmia:
paarmat
vastahakoinen ratsu
Parannusta:
oli lämmintä
Hemppa eteni suht reippaasti
kahdella kädellä portista meno onnistui
kulmaperuutus parani
4/5 pujottelusta onnistui ilman ohjia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora