Aamulla ja aamupäivällä puunattiin tavarat kisakuntoon, syötiin, pakattiin ja siivottiin. Lopulta myös hepat kisakuntoon. Suunnitelma oli lähteä kaikkien tavaroiden kanssa kisapaikalle ja kisoista suoraan kotia kohti. Keli oli aurinkoinen parikymmentä ja jahkailun jälkeen päädyin laittamaan valkoiset housut ja lyhythihaisen paidan.
 |
| ©Kimmo Virkki |
Hemppa odotteli autossa kaverin suorituksen ajan. Ihana, tolkku ratsu. Itse olin paniikinsekaisessa hurmoksessa. Lopulta Hempan varustamiseen meni tolkuttoman kauan kun ajatus ei vain juossut mihinkään suuntaan. Luulin olevani vähän myöhässä verkasta. Arvelemaani starttiaikaan taisi olla n. 40 minuuttia kun kapusin ratsaille. Ohje oli kävellä ainakin 10 minuuttia alle. Eikä saa kuulemma väsyttää hevosta. Olin pikemminkin huolissani siitä, miten saan sen hereille.
Menomatkalla Hemppa oli vähän jännittynyt ja yritti liirata väärään suuntaan metsään. Verkka oli epämääräinen hässäkkä puiden välissä ja ratsukot menivät pitkin poikin eri askellajeissa. Käveltiin laitamilla ja Hemppa vähän rentoutui.
 |
| ©Kimmo Virkki |
Kun otin ohjat niin rupesi ottamaan kipinää muista. Useamman metrin päästä ohi laukannut kaveri sai Hempassa poukkoilua aikaan. Ravissa Hemppa olisi juossut vaikka kuinka lujaa mutta kuunteli jarrut. Oikea laukka sujui ihan ok ja vauhtia löytyi kun vähän päästin tiellä. Harmi että gps ei ollut herännyt siihen mennessä. Vasen laukkamme ei oikein onnistunut kun Hemppa pomppi ja poukkoili kavereista.
Tässä vaiheessa löysin koutsin metsästä ja rupesin saamaan ohjeita. Aivotoimintani oli aika nollilla, joten en muista ihan tarkkaan miten asiat menivät. Luokka kuitenkin eteni paljon hitaammin kun olin laskenut eli ei ollut mitään kiirettä. Taisin kävellä hetken tässä välissä.
Sitten vähän ravia alle ja puomiesteille. Ensin pysty. Ei kovin varmaa tai tyylikästä mutta yli. Uudestaan. Sitten pysty ja okseri. Toisella kierroksella sujui jo paremmin. Ohje oli ettei kannata aina laukata koko aluetta ympäri.
 |
| ©Kimmo Virkki |
Meille helpoimmaksi maastoesteeksi arvelin portin/aidan/mikälie. Ja siitä päästiinkin sukkana yli, vau! Seuraavaksi tultiin renkaat mutta siihen tuli tyssäys. Onneksi kanssakisaaja neuvoi. Istu pystympänä. Minä kun luulin jo valmiiksi olevani pystyssä mutta enpä tainnut olla. Toisella kerralla tietysti yli. Tultiinkohan se vielä kertaalleen ja lopuksi sianselkä. Eikä tyssätty siihenkään vaan nätti hyppy!
Odottelua oli vielä hetki mutta hypyt kannatti kuulemma jättää tähän. Edellinen lähetettiin matkaan ja hivuttauduin kohti lähtöaluetta. Sangen kauhuissani. Minä näytän jännittäessäni entistä iloisemmalta.
Edellinen ratsukko tuli maaliin ja meidän lähtölaskentamme alkoi. Puolisen minuuttia. Aika tuntui pitkältä ja käveltiin volttia. GoPron olin nyt tajunnut laittaa jo hetkeä aiemmin päälle. Lopulta tuli kymmenen sekuntia. Pohdin että ehdin kävellä vielä yhden voltin. 5, 4, 3, 2, 1, ratsasta!
Pääsin ehkä kaksi askelta laukkaa kunnes Hemppa rupesi tuijottelemaan. Ensimmäinen este oli hyvin lähellä. En oikein tiedä katseliko estettä vai toimitsijoita, oli kuitenkin jarru päällä. Vauhti hidastui mutta totesin että noin pienistä pääsee yli vaikka ravissa. Saatettiin olla käynnissäkin mutta mentiin yli.
 |
| Seiskaeste. ©Kimmo Virkki |
Ykkösen ja kakkosen välissä Hemppa kiemursi ja lopulta laukkasi taas pari askelta kunnes rupesi jarruttamaan. Taisin lopulta olla kevyessä istunnassa ja tarrata harjasta kiinni. Sitten Hemppa huomasi että ai noin pieni pykälä ylös ja päästiin siitä. Kovin pitkään riemu ei jatkunut, sillä samanlainen kiemurtelu ja jumittelu jatkui matkalla kohti kolmosta. Pelkäsin että tuijottelee eri väristä maata mutta taisi katsella kaikkea muuta. Sain survottua tästäkin yli.
 |
| ©Kimmo Virkki |
Kolmosen jälkeen laukattiin hetki jo paremmin. Nelosen kuvittelin etukäteen meille helpoimmaksi. Onneton pieni koivutukki. Vaan taas vauhti hidastui ja tällä kertaa tyssäsi kokonaan. Kuskikin taisi tuijottaa estettä eikä yli.
Eipä siinä. Hengähdettiin hetki esteen edessä. Sitten pienellä voltilla uusi vauhti. Jotain tapahtui, sillä Hempan kenttäratsastusmoodi meni päälle. Humma heräsi ja loikkasi tukista nyt empimättä yli. Sen jälkeen vauhti reipastui eikä sanonut vastaan tulevasta mökistä mitään. Yli. En vauhdissa oikein ehtinyt sihtailla minne mennä mutta taidettiin osua pakolliseen porttiin. Vasen reuna näkyi, oikeaa en huomannut.
 |
| ©Kimmo Virkki |
Tykkilaatikoita jännitin itse ehkä alashypyn kanssa eniten. Vaan pieni katse ja tästäkin yli. Edettiin välissä reippaasti ja huilu eli kolmonen/seiska meni oikein näppärästi. En lähtenyt himmailemaan suuremmin mutta alashypyn tulin suunnitellusti ravissa. Eipä siihen monta raviaskelta tullut eikä kumpikaan sanonut alashypystä mitään! Siistein alastulomme tähän asti. Viimeinen este ei ollut enää kaukana ja Hemppa laukkasi innokkaasti siitäkin yli. Maalissa!
Kuski oli sen verran aivot pois päältä ettei kameran sammutuksesta jäänyt mitään muistikuvia. Kielto tietysti harmitti vähän mutta maaliin pääsy ja hyväksytty suoritus oli jotain mahtavaa! Hienoa oli myös se, että sain empivän Hempan kammettua kolmesta ensimmäisestä esteestä yli. Yleensä kun tuijottelu johtaa aina kieltoon. Sekä huippua oli se, miten tyylillä tultiin loppurata. Tätä lisää!
 |
| Maalissa! ©Hanski |
Hölkättiin vielä hetki loppuun ja sitten kävelin hetken ratsain. Sitten Hempalle vapaaehtoinen kuolaintarkistus. Ei löydöksiä paitsi hammaskiveä. (Yhä oli ruokaa suussa vaikkei syönyt kuolaimet suussa.) Satula ja suojat pois, humman huuhtelu. Lopuksi käytiin vielä 10 minuutin talutuslenkillä. Yritin houkutella rannasta järveen muttei ollut halukas. Taluttaen kulki oikein nätisti.
Sitten Hemppakin autoon ja numeroliivien palautus. Paluumatka alkoi melko tasan neljältä ja Hemppa pääsi talliin ennen yhtätoista. Kuski kotiinsa vähän ennen puolta yötä.
Huippureissu! Kannatti ehdottomasti lähteä!
Videokooste GoPro:sta ja huoltojoukkojen kuvaamista videoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora