sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Sujuvampaa menoa toisena päivänä maastoesteillä

Sunnuntaina jatkettiin aluevalmennuksen maastoestetreenien parissa. Onneksi vasta jälkimmäisessä ryhmässä, sillä tähänkin kello soi aamulla ennen seitsemää ja silti tuli kiire.

Keli oli viilennyt alle kahteenkymmeneen eikä hokkien laittaminen ollut enää läpimärkää. Nyt hokitukseen meni vain viitisen minuuttia per jalka. Hemppa seisoi asiallisesti ja muutenkin käyttäytyi tolkusti. Lastautui suorilta ja taas menimme keskenämme. Nyt olin vähän paremmissa ajoin pelipaikalla, mutta toimin sen verran hitaammin että olin taas vasta hetkeä ennen aloitusaikaa ratsailla. Ei oltu onneksi edes viimeisiä ja ehdin verkata ihan hyvin.

Taas Hemppa oli alkuverkassa löysä. Ravissa tuntui kankealta takaa. Liikkui kuitenkin puhtaasti. Laukat lönkötteli menemään enkä raaskinut kovin hätistellä.

Tänään oltiin 4 ratsukon porukalla ja aikaa oli puolitoista tuntia. Hommat aloitettiin aika samoin kuin eilenkin. Nyt tajusin kuitenkin herättää Hempan liikkeelle jo ennen ensimmäistä hyppyä. Ei ollut villi vaan huomattavasti tasaisempi. Lähti kuitenkin venyttämään askelta kun pyysin. Taas loikittiin ensin tukkia pohjille. Ja yhä sama ohje että kuski maltillisemmin yläkropan kanssa pienillä esteillä. Sain korjattua.

Aloitustukki.
©Katariina


Sitten tultiin ehkä viiden esteen pätkä samoilla esteillä kuin eilenkin. Tukki, pöytä, jykevämpi pölkkykasa, sorsallinen risu sekä matala mintunvärinen. Tultiinkohan heti alkuunkin aloitustukki uudestaan. Yhä Hemppa vähän epäröi risulle mutta päästiin siitä kiellotta yli. Taisi molemmilla kerroilla hepan päänsisäiset kierrokset jatkua vielä seuraavalle esteelle ja mintulle tuli ylidramatisoitu hyppy, jonka jälkeen tie aloitustukille levähti vähän laveaksi.

Tämän viikonlopun vaikein este meille. Risu.
©Katariina


Seuraavaksi mentiin veden läpi kentälle. Ravattiin ja laukattiin lätäkön läpi eikä Hemppa sanonut siitä mitään. Sitten hypättiin hauta kahdesti ravissa kohti kenttää. En osannut olla tarpeeksi rennosti ja sujuvasti mukana, sillä Hemppa heitti perään jättipukin. Molemmilla kerroilla. Pysyin kuitenkin kyydissä. Opeltakin taisi tulla ohhoh. Mutta nyt selvisi mistä puhuin kun kerroin ettei Hemppa suvaitse huonoa mukana oloa.

Hypättiin hauta myös toiseen suuntaan, nyt laukassa. Kuski kauhistui sen verran että nappasi harjasta kiinni. Tämä oli ratsulle riittävä toimenpide, sillä nyt ei poukkoiltu mitään! Mutta tukeminen esteelle asti saattoi vähän jäädä.

Tehtävänä tultiin kentältä pellolle laukassa hauta, perään tukki ja 3 viikon takaa tuttu punavalkoinen talo. Vähän tuntui että osa esteistä oli siirtynyt eilisen jälkeen. Hauta meni samoin harjasta pitäen. Vähän yllättäen hieman epäröi tukkia ja aavistuksen hidasti ja luikersi. Sain kuitenkin sanottua että hypätään se ja niin hypättiinkin. Talolle empiminen oli huomattavasti maltillisempaa. Osa kaarteesta oltiin väärässä laukassa mutta yli mentiin. Jes! Toki nämä eivät olleet upouusia esteitä Hempalle.

Lopuksi tultiin 10 esteen rata. Tukki ja alkukierros, tukki uudestaan, veden läpi, kentältä ratapölkyt, hauta ja tämä loppu. Hemppa laukkasi ihan sujuvasti mutta paras flow puuttui. Risulle tuli yhä tuijottelua ja tultiin se aika juuresta. Seuraavallekin jäi liikakierroksia. Ei kuitenkaan pukitellut.

Ennen vettä vauhtia oli jo vähän liikaakin. Ope huuteli jotain himmailusta ja tasapainotuksesta. Matkan varrella oli ihmisiä ja taidettiin luikerrella vähän niitäkin. Sain vauhtia kuitenkin haltuun. Veteen helposti, hauta kekkuloimatta ja loput ihan ok. Ei yhtä huikeaa tunnetta kuin kolmisen viikkoa sitten radan jälkeen. Toki esteetkin olivat nyt paljon pienempiä. Noin kasikymppisiä.

Meille palautteeksi tuli että pitäisi muistaa tasapainotus esteiden välissä ja vahtia etteivät ohjat ja samalla ratsu venähdä radan edetessä pidemmiksi ja pidemmiksi. Tulikohan jotain muutakin?

Me saatiin sakkona vielä risu. Kunnon laukka alle. Oma katse yli. Hemppa vietti vähän vasemmalle mutta teki siihen nyt hyvän hypyn eikä empinyt. Siihen oli hyvä lopettaa. Sain vielä hetken keskustelutuokion open kanssa ja kerroin että myös aidoissa ohjien venähtäminen on meille tyypillistä. Ehdotti värinappulaohjia.

Loppuraveissa Hemppa oli aika makea. Pyöreä ja lennokas. En kovin taivutellut. Sitten vielä rauhassa käveltiin jokunen kierros pellon ympäri. Pesut jätettiin tänään kotiin mutta nyt muistin käydä siivoamassa jäljet kentältä. Hemppa sai samalla maistella pientareita riimussa. Taisivat olla niin herkullisia ettei humma olisi malttanut ollenkaan kotiin. Hetki piti houkutella että lastautui. Selvittiin kuitenkin ilman apuvälineitä.

Kotona pesupaikalle meno ei tänään enää houkuttanut. Aiemmin ja viimeksi eilen on tullut siihen ihan hyvin. Tänään ei halunnut etu- eikä takaperin. Nyt piti siirrellä jalat kouluraipalla hipsuttelemalla. Se onneksi auttoi. Kotikisahulinan sijaan Hemppa pääsi kavereiden kanssa laitumelle.

Sitten loppui kuskin loma ja Hempallakin jatkui normiarki. Vasta lauantaina jatkuvat yhteiset treenit.

Ongelmia:
risueste aiheutti epäröintiä
kuski ei ollut ravihautahypyissä Hempan mielestä tarpeeksi hyvin mukana ja pukitti

Parannusta:
ei kieltoja
ei ollut niin villi kuin eilen
kuski pysyi kyydissä
useampi hyvä vinkki ratsastukseen
rupeamme saamaan hommaan rutiinia

GoPro-tallenteet tältä päivältä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora