Venkula ratsu ja kiireinen kuski

Torstain aamutunnit olivat koulua. Sain ratsuksi listoilta ainoan (sopivan kokoisen) testaamattoman, joka jäi jo viime kesänä kokematta. Voikko Tino siis. 155 cm korkea pötkylä, syntynyt 2011. Hoitaessa oli kiltisti mutta suitsien laiton jälkeen vähän hyöriväinen. En tykännyt. Harjan sain letitettyä vasta kaarrossa.

Alkutunnista tehtiin käyntivoltteja ja pysähdyksiä. Pysähtyi hiipien enkä saanut herkistettyä pienestä pohkeesta käyntiin. Oli vähän veltto. Monesti piti napakoittaa raipalla. Tehtiin yksi peruutuskin, ihan ok.

Kevyessä ravissa oli näennäisesti ok mutta takasia aktiivisemmin töihin ja edestä ryhdikkäämmäksi. Kun rupesin vaatimaan kunnolla niin hummaa ei napannut ja rupesi kiemurtelemaan apujani karkuun. Aikamoinen luikero. Ulkoapuni eivät pitäneet ratsua raiteillaan.

Otettiin alkutunnista ympyröillä siirtymiä ravista pari askelta käyntiä ja myöhemmin vähän laukkaa. Pikkuisen löysää mutta näennäisesti ok.

Myöhemmin tehtiin käynnissä avoa, voltti ja sulkua. Avoista ei tullut juuri mitään. Lapa juurtui uralle ja kaula kääntyi sisään. Kun rupesin siirtämään ulkolapaa ladulle niin sitten lähti väistämään. Tulos oli taas luikertelua. Sulussa vaan hyytyi mutta oli ryhdikkäämpi. Lopulta yritin vain ratsastaa suoraan ilman aidan tukea. Vähän parani. Itselläni meni ehkä vähän suorittaminen päälle. Komensin enkä kuunnellut ratsua.

Toiselle pitkälle sivulle otettiin laukka. Sekin vähän hidasta ja kiemuraa.

Sitten oli innokkaiden vuoro ratsastaa kouluradat. Minä ja Tino oltiin ekoina vuorossa, ratana reilu viikon päästä tuleva rata eli harrasteluokan kouluohjelma (he C). Ensin kertasin radan suullisesti. Tätäkään kun en ollut koskaan ennen mennyt. Ihanan lyhyt.

Itse radalla sain pitää raipan. Muuten vähän puskin radan läpi. Yritin esittää aktiiviset askellajit. Sen sijaan paukutin pohkeilla, unohdin valmistella siirtymät ja tasapainottaa ratsun. Sekä ympyröillä valuimme kulmiin. Ei erityisen hohdokasta mutta ihan perusmenoa.

Pihalla käveltiin vielä hetki, sitten humman poisto. Paperi luvattiin kunhan pisteet on laskettu tms. Tämä sitten unohtui kokonaan mutta seuraavalla viikolla sain siitä sentään kuvan. Ei siis jaettu erikseen mitään leirikisakoulupalkintoja.

Paperi, jota en ole vielä syyskuussakaan saanut käsiini. 62,105 %.
Huomaamattomasti piilotettu nimitietoja.

Ongelmia:
kenttä oli vielä vähän rapainen
ratsu oli hyöriväinen
karkasi apujen välistä
oli vähän löysää menoa
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
kiva lämmin auringonpaiste
kulki itsestään aika pyöreänä

Venla videoi kouluratamme: