torstai 18. heinäkuuta 2019

Rauhallinen perusmaasto

Torstaina lähdettiin aamumaastoon. Seuraksi tallilta kaksi tammaa. Vielä lähtiessä oli epäselvää minne mennään ja päädyttiin lähtemään kohti lampea kuntoradan vieressä. Keli oli puolipilvinen ja niukasti päälle +15°C. Pitkähihainen oli sopiva vaatetus.

Käveltiin pitkälti alkuun ja mentiin pitkästä aikaa peltolenkki lentokentän nurkilta. Tiellä kaikki hepat vaan hypähtivät laukalle. Olin kovin onnellinen ettei Hemppa pomppinut tilanteessa omiaan. Hetken sakkasi laukkaa enemmän ylös kuin eteen mutta kun pyysin eteen niin lähti kavereiden vanaveteen. Olin omalla reunallani tietä. Pari autoa tuli vastaan, joten laukkapätkän keskelle tuli käyntiä. Jatkettiin laukkaa vielä ylämäkeen. Mennessä Hempan askel kiihtyi mutta hidasti itsestään mäkeen eikä haitannut vaikka kaverit laukkasivat toista reunaa ohi. Reissun huippulukemat olivat mittarissa jo tässä vaiheessa: 37,8 km/h.

Radan yli käveltiin kavereiden perässä ilman mitään erikoisjärjestelyjä. Hemppa ei sanonut mitään, jahuu! Kuntoradan alku myös käynnissä. Ei osattu kääntyä ihan oikeasta risteyksestä lammelle mutta löydettiin pahemmin hortoilematta. Sinne oli laitettu kyltit, joissa kiellettiin eläinten uittaminen. Ei sitten viitsitty kastella edes kavioita vaikkei ketään ollutkaan näköpiirissä.

Jatkettiin itselleni uutta reittiä pois. Ei kivuttukaan montusta ihan heti ylös vaan vasta hetken päästä. Hemppa fuskasi laukalla. Paarmat löysivät meidät tässä vaiheessa. Sitten hivuttauduttiin kohti autotietä ja tien vierestä löytyi hyvä laukkasuora. Hemppa päästettiin edelle ja kaikille sopi että mennään Hempan vauhtia. Tammat taisivat himoita vähän enemmän vauhtia mutta pysyttelivät takaviistossa. Hyvä niin, sillä kun polun vieressä oli keppejä, niin Hemppa loikkasi hetkessä toiseen laitaan. Onneksi ei jäänyt kukaan alle. Itse pysyin vakaasti kyydissä. Loppuja keppejä vain tuijoteltiin. Pitäisi vissiin opetella myös laukkaamaan suoraan.

Toinen radan ylitys sujui yhtä helposti kuin ensimmäinenkin. Sitten ravia tien laidassa. Minä hinguin hyppäämään minimaastikset kun tultiin kohdalle. Nyt mentiin niistä oikein maltilla ja tasaisesti. Hyvät paikat eikä minkäänlaista kiihtymistä. Kaverit tulivat perässä pari pykälää reippaammin mutta Hempan käynnissä ollut pylly jarrutti.

Siitä sitten vesipolulle, joka tosin oli kuivana. Läimin paarmoja ja hyttysiä Hempan kaulalta. Pihalta tuli koira tervehtimään. Vähän jännitti mitä Hemppa sanoo muttei koira onneksi tullut meidän luoksemme. Ei Hemppa yleensä koirista piittaa mutten tiennyt kuinka läheistä tuttavuutta tuo tulee tekemään.

Otettiin autotiellä vielä ravipätkä ja nyt yritin johdatella Hempan turpaa alas. Kun humma vähän suoristui niin nojasi ohjiin ja lähti pinkomaan mahtavaa ravia. Ei takonut vaan viiletti toista laitaa kavereista ohi. Viimeinen pätkä tallin pihaan mentiin myös pitkästä aikaa pellon kautta. En olisi varmaan itse enää löytänytkään tätä reittiä.

Hemppa pääsi taas suihkuun. Tänään ei niin arvostanut kun suihkin päätä. Rassu. Ötökät olivat purreet ryntäisiin kolon. Siihen ainetta, ötömyrkkyä muualle ja humman vapautus takaisin laitumeen.

Ongelmia:
jonkin verran paarmoja loppumatkasta
laukassa tuijotteli keppejä ja loikkasi kerran sivuun

Parannusta:
ei ylimääräisiä pomppuja
ei välittänyt radan ylityksistä mitään!
vaihdeltiin letkan järjestystä tarpeen mukaan eikä hummia haitannut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora