maanantai 24. heinäkuuta 2017

Jumppatehtäviä ja kuskin selkää notkommaksi

Maanantain iltapäivätunnilla olisin halunnut höntsätä ilman satulaa mutten saanut. Lupa tuli että voin hypätä ilman jalustimia. Eilisillä kisavideoillani nimittäin taas könötän turhan etukenossa ja ajattelin että satulattomuus voisi auttaa.

Tällä tunnilla vaivasi yhä Hempan vastustelu. Ei käynnistytty hommiin ihan hetkessä. Alkuverkassa tehtiin temponmuutoksia kaikissa askellajeissa ja se meni aika kivasti. Ei laukattu kuin vasenta laukkaa.

Tehtävälle ruvettiin tulemaan oikeassa laukassa. Maapuomi ja pysty. Vähän samaan tapaan kuin talvella maneesissa. Ope puhui että tällä tehtävällä on helppo nostaa korkeuksia huomaamatta. Maapuomi vähän häiritsi itseäni. Lopulta huomasin että valutaan esteellä ulkoreunaan eli vasemmalle ja sain sen korjattua. Pari kolme kierrosta saatiin kaikki tulla ilman jalustimia mutta korkeus oli sangen maltillinen. Ei ollut pätkän vertaa hurjaa. Enemmän olin huolissani siitä kun Hemppa ei tuntunut olevan avuilla ja oli lähestymisissä hyvin epätasainen. Laukkakaan ei rullannut kuten olisin halunnut. Meni kuitenkin joka kerta yli. Eikä kyllä mitään jättejä hypättykään. Ehkä max 85?

Loppuvaiheessa ope taas huomasi pyöristyvän selkäni ja kaikki keskittyminen meni siihen. Ei auttanut yläkropan kenotus eikä ajatus matalista oksista. Maapuomi vei niin paljon keskittymistäni että yläkropalle ei juuri jäänyt ajatuksia. Ja kun yritin kipata yläkroppaa edemmäs niin jalkani lähtivät lentoon. Ei hyvä.

Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja tultiin vasemmassa laukassa jumppaa. Maapuomi, pysty, puomi, okseri, 2 laukkaa ja kavaletti. Joka kerta tultiin väärässä laukassa alas mutta se ei kuulemma haitannut. Notkea hevonen kaarteessa (hankalaa!) ja sujuvasti sisään. Taas meni yläkropan miettimiseen. Yhden kierroksen tuijottelin puiden latvoja ja oli hankalaa kun en tiennyt välissä että pidättääkö vai ratsastaa eteen. Kerran tultiin todella huonosti hissihypyllä sisään. Hemppa loikkasi pystyn ja tikkasi väliin 2 askelta. En halunnut kääntää ohi tai pysäyttää niin yritin rohkaista okserille vaikka tilanne oli aika huono. Hemppa teki oman ratkaisunsa ja pysähtyi. Ei kovin yllättävää.

Okseri taisi korkeimmillaan olla 90 cm. Pysty taisi olla saman. Ihan mukavuusalueella. Turhautti vain kun tuli sakkokierrosta toisensa perään eikä istuntani parantunut. Kertaalleen taisi tulla sanomista että käy sarjavälissä satulassa. Joko ymmärsin väärin tai sekään ei toiminut. Sitten sai unohtaa yläselän ajattelun ja kääntää vain lonkkaa. Lopulta ajattelin ihan itse jalat alas ja selän pystyyn ja tällä tuli kuulemma paras tulos. Itse en ehtinyt huomata eroja. Esteitäkin jo laskettiin välissä ratsujen säästämiseksi.

Pitäisi olla vielä se lisäratsu, jolla saisi lisää toistoja omaan tekemiseen. Tähän se robottiheppakin olisi varmasti hyvä.

Kavaletilta tultiin tosiaan joka kerta väärässä laukassa alas. Yritin pyytää vaihtoja. Tokavikalla kierroksella tehtiin joku kumma vastalaukkapiruetti. Se olisi ollut kiva saada talteen muttei ollut kuvaajaa. Vikalla kierroksella sain vaihdon pyynnöstä. Vautsi! Muuten jäikin sitten lähes kaikki hampaankoloon. Hemppa ei tuntunut erityisen hyvältä mutta hauskaa oli se että tuntui siltä että sitä sai hyvin ratsastettua. Ravasin noin ympyrällisen loppuun ja keula tuntui aika ilmavalta vaikka suoraan olikin hankala päästä.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Sitten Hemppa pääsi vihdoin pesulle ja takaisin laitumelle kavereiden pariin.

Ongelmia:
kuskin selän pyöristyminen
väärät laukat alastuloissa
epätasainen ratsu
menoon ei löytynyt sujuvuutta ja kunnon rytmiä

Parannusta:
esteet olivat mukavuusalueella
ei ollut vaikeaa ilman jalustimia
sain vähän korjattua menoa paremmaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora