Kisapaikalla kävin ilmoittautumassa ja opettelemassa radan. Hirveää koukerointia ja meni ties kuinka kauan että opin sen. Onneksi kasi- ja ysikympeissä oli lähes samat radat. Ysikympissä vain yksi este lopussa vielä lisää. Esteet oli myös kivasti lähinnä pelkistä puomeista.
 |
| 80 cm:n ratapiirros. |
 |
| 90 cm:n ratapiirros. |
Oltiin todella hyvissä ajoin paikalla mutta ehdinpähän opetella rauhassa. Hemppa seisoi sillä aikaa kopissa vahdittuna ja hötkyilemättä.
Verkkakentän pohja oli aika upottava eikä Hemppa tuntunut kovin hyvältä. Ravi oli taas siinä rajoilla että tahdittaako, mutta parani kun vertyi. Laukassa tuntui löysältä enkä saanut kunnolla herätettyä. Oma lähtövuoro oli seitsemäntenä ja verkan keskellä kävin vielä kävelemässä radan. Vasta tämän jälkeen otin hypyt. Kerran ristikko ja kerran pysty, meni oikein hyvin. Sitten kävelin ettei olla ihan liian aikaisin valmiina. Ajattelin että vielä yksi hyvä hyppy okserille ja riittää.
Lopulta laukka ei ollut kunnolla hereillä, askel ei sopinut ja vielä tuuppasin vähän niin Hemppa kielsi okserille. Eipä ollut mikään yllätys. Uudella yrityksellä päästiin yli mutta yhä oli turhan vähän laukkaa ja ahdas lähestyminen eli tultiin ihan juureen. En halunnnut jättää tähän, joten tultiin vielä kerran ja nyt meni paremmin. Se riitti ja odottelemaan kentän viereen.
Radalle päästiin edellisen ratsukon ajaksi. Olin yhä vähän epäluuloinen ja kävin näyttämässä lähes kaikki esteet Hempalle. Ei sitä kiinnostanut.
 |
| ©Henna Pulkkinen |
Kasikympissä tein suunnitelmani mukaan ja toisessa vaiheessa menin oikoreittejä. Ei oikeastaan kovin hyvä suunnitelma, sillä laukka kuoli kaarteissa ja matkaan tuli kummia kiemuroita. Yhdessä välissä oli liputtajakin tuolin kanssa edessä. Meinattiinpa tiukassa kaarteessa vähän kompuroidakin. Alkuradasta oli pari väärää laukkaa kaarteissa mutta loppuradasta myötäiset. Joku taisi kopsahtaa mutta muistin puolipidätteet, Hemppa ei mennyt pitkäksi ja kaikki esteet pysyivät ylhäällä.
Ajattelin että oltaisiin oltu ehkä noin neljänsiä. Niin oltiinkin (joka paljastui vasta jälkikäteen netistä) mutta palkintojenjakoon kutsuttiin vain 3. 13 kisaajalla meidänkin olisi kuulunut olla palkittavien joukossa. Hitain tuplanolla. Ruusukkeen sain seuraavissa kisoissa.
Loppuluokan kävelin kentän vieressä odottelualueella. Sen jälkeen kävin vielä verkkaamassa ysikymppiin. Ysikympin verkassa otin lopulta pienet laukat molempiin suuntiin ja loikkasin molemmat esteet kerran. Kisakorkeudessa. Kummatkin kolahti mutta pysyivät pystyssä. Se riitti. Ei olisi ollut vielä aikamme lähteä norkoilemaan kisakentän laidalle mutta päästettiin kyllä. Kuvittelin olevani eka mutta siihen olikin tullut vielä joku jälki-ilmottautunut. Tämä selvisi vasta kun ensimmäinen ratsukko kuulutettiin radalle.
 |
| ©Henna Pulkkinen |
Omaa vuoroa odotellessa näytin Hempalle vielä muutaman esteen. Nyt tein suosiolla pidemmät tiet. Ysin jälkeen olin kyllä ajatellut kääntää kutosen sisäpuolelta mutta tultiin niin isolla laukalla alas okserilta etten ehtinyt. Paikat ei olleet ihan niin hyviä kuin kasikympissä vaan tultiin useampi vähän juureen. Hyvin Hemppa niistä loikki ja minä kehuin kovaan ääneen. Kaikista empimättä yli ja ainoa väärä laukka taisi olla maalilinjan yli. Nollat, jes!
Luokan ainoalla nollatuloksella voitettiin. Ajassa ei muille pärjätty. Päästiin siis kunniakierrokselle sinivalkoisen ruusukkeen kanssa ja tuomarikin kehui hyvästä radasta.
 | ||
| Tämä kuva oli myöhemmin Hempan myynti-ilmoituksessa. ©Laura |
Hemppa käyttäytyi loppuun asti hienosti. Lähikisat oli siitä mukavat että kun ruvettiin lastaamaan Hemppaa kisapaikalla kyytiin niin siitä 40 minuutin päästä oli kaikki kotitallilla jo lähes purettuna ja valmiina.
 |
| ©Laura |
 |
| ©Laura |
 |
| ©Laura |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora