Torstaina tallille lähtiessä kotimittari näytti reilua kuutta pakkasastetta. Päätin mennä ilman varpaanlämmittimiä. Vaan tallin pihalle pysäköidessäni mittari näytti jo -13,5°C.
Ratsuvalinta yllätti kovasti: pitkästä aikaa Kaapo. Edellinen kerta oli marraskuun puolessa välin, eli 3,5 kk sitten. Ohje oli laittaa Senjan estesatula.
Hoito-ohjeissa käskettiin hoitaa kiinni. Näin tein. Vähän yritti kuopia mutta komensin. Harjatessa ihmettelin että onkohan Kaapo kasvanut kun näytti jo ihan isolta hevoselta. 167 cm oli aiempi säkäkorkeus mutta 6-vuotiaaksi kääntyneelle korkeuskasvukin on ihan mahdollista.
Osa hokeista oli löysällä, kiristin ne. Satulalle vähän protestoi ja yllättäen oli Senjaa solakampi. Suitsien kanssa meinasi ensin olla ongelmaa mutta vinkki oli laskea oikea käsi mahdollisimman alas turvan päällä. Se auttoi.
Maneesissa oli sama tehtävä kuin tiistaina. 5 kavalettia ja lötköpötköt väleissä sekä uloimpina. Toisella pitkällä sivulla oli 2 lötköä mutta niillä ei tehty mitään.
Kaapo ei halunnut näemmä kuskia selkäänsä, sillä hyöri jakkaralla. Peruuttamisen sain estettyä, sitten pyörähti poikittain. Se ei minua hidastanut, vaan sain silti ninjailtua kyytiin. Pitkin ohjin käynti taisi sujua vielä hyvin. Mutta kun ruvettiin hommiin niin tarjolla olikin juntturointia. Ope käski, että jos ei liiku niin kiitolaukkaa ympäri. Kaapo yritti hyvin laimeasti vähän köyrypukittaa, vaihtaa suuntaa, jumittaa ja olikohan vielä muutakin. Aremman kuskin olisi varmasti säikyttänyt. Minäkin vähän ihmettelin uutta käytöstä. Ei se tällaista ole koskaan aiemmin minulle tehnyt!
Niin sitten laukottiin hallia ympäri. Jokusen kerran vielä yritti jumitella mutta jälkimmäinen suunta sujui jo aika hyvin. Hiukka holtitonta tosin. Tuntui että jos otin yhtään ohjasta niin vauhti sammui.
Aloitettiin tiistain tapaan ravissa vinolähestymisillä puomeille. Kiemuroitiin puomilinjan yli. Mielestäni mentiin aika hitaasti mutta kovempaa ei kuulemma saanutkaan mennä. Taas piti muistaa myös taivutella matkalla.
Nyt skipattiin ravissa suoraan tuleminen ja tultiinkin laukalla. Valmistautumispäädyssä oli ahdasta ja Kaapon herättely työlästä. Yritin enemmän suhista ja takakenoilla. Raipalla (lyhyellä) en tainnut osua hevoseen koko tunnin aikana vaikka sitä vähän heiluttelin siellä sun täällä ja ainakin kerran läimäisin kunnolla omaan jalkaani. Huonosti lähti ääntä raipan heiluttelusta. En muista missä välissä puomit nousivat kavaleteiksi.
Laukkavauhdit olivat aika vaihtelevia. Ensin ei meinattu edetä, sitten Kaapo lähti herkästi kiihtymään liikaa. Tultiin laukassa ensin kiemuralla ja vaihdoista ei pitänyt niin välittää, kunhan reitti on kunnossa. Hyvin pian meiltä ruvettiin kaipaamaan vaihtojakin. Eipä sieltä oikein mitään tullut enkä ollut ihan varma mitä pitäisi tehdä. Hyvin onnistuivat Kaapoltakin voltit väärässä laukassa. Pidä ohjat paremmin käsissä ja keula ylempänä, taisi olla ohje.
Liuta toistoja ei tuonut autuutta vaihtoihin, joten sitten tultiin suoraan. Linjalla valuttiin ensin oikeaan laitaan kohti seinää mutta sain korjattua. Kolmas kerta oli oikein hyvä. Myötälaukkakin säilyi.
Oikeassa kierroksessa tultiin samoin kiemurat. Ekalla kerralla Kaapo oli vilahtamassa ekasta kavaletista viime hetkellä ohi mutta olin nopeampi ja sain estettyä. Hypyt jälkimmäiselle olivat alkuun aika nyypähdyksiä. Nyt taisi ruveta tulemaan kuitenkin osa vaihdoista. Lopulta raippamerkillä tuli toivottu vaihto myös jälkimmäisen kavaletin jälkeen ja ope vaikutti tyytyväiseltä. Itse tarvitsin yhä apua tunnistamaan koska tuli vaihto. Olin vähän liian hidas. Loppua kohti Kaapo rupesi kiihdyttelemään tehtävälle.
Suoraan tulo oli helpompi osuus. Taas laukka nousi hyvin mutta alkuun ei edennyt. Tehtävälle kiihtyi ja nyt piti himmailla koko matka. Myötälaukka säilyi eikä juuri pudoteltu.
Vaikka vyö oli napakka niin satula tuntui kippaavan oikealle. Tunnin jälkeen lampaankarvakin oli valahtanut vinoon vaikka suoristin sen satuloidessa. Ope lupasi tarkistaa asian.
Loppuraveissa Kaapo eteni paremmin. Tosin välillä hidasteli ja muoto oli suht avoin. Mutta kuitenkin vapaaehtoisesti eteenpäin. Pahimmat juntturoinnit jäivät muutenkin alkutuntiin.
Kaapolle tuli hiki klippausraidoista huolimatta ja jäi muutenkin yöksi sisälle. Fleece niskaan.
Omia varpaita paleli ja lähtiessä auton mittarikin näytti jo -16°C! Kotipihalla taas tosin vain kymppiä.
Kaapon alkujuntturoinnit
kompasteli jokusen kerran
joitakin pudotuksia
aika epätasaista etenemistä
vaihdot
satula tuntui kippaavan oikealle
varpaita paleli
Parannusta:
sain suoristettua linjalle
ei menty kertaakaan ohi (vaikka yritti)
kertaalleen onnistui vaihto raippamerkistä
Teija videoi alkutuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora