Maanantaina oli muutama aste pakkasta. Luvassa kouluratsastusta Senjalla. Humma löytyi pihalta mutta taas kummallisesta tarhasta. Maneesi kakkosesta. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.
Karvaa lähti harjatessa jo sangen roimasti. Kuluneet läntit oikealla kyljellä ja selässä satulan takaosan alla olivat jo ihan selvät. Tänään Senja pullisteli pitkästä aikaa enemmän enkä saanut vyötä samoihin reikiin kuin yleensä tallissa. Hallissakin hyppäsin 2 reikää liian löysällä vyöllä kyytiin kun ei mennyt enempää. Selästä sitten vielä yksi ja alkuverkkojen jälkeen meni helposti toinenkin.
Jalustimia säätäessä Senja oli kummallisen säpsynä. Sätkähti muutaman kerran pienesti. Ei sitten tehnyt mieli venytellä kinttujani alkukäynneissä. Mutta ei sitten tullut kuitenkaan kummempaa. Tänään ei kompastellutkaan.
Alkuverkassa kieli roikkui taas ulkona. Pyysin Senjan malttamaan ja tänään hölkättiin alkuravit vähän rauhallisemmin. Eikä laukassakaan kiihdytelty. Pyörittelin ympyröitä ja pyysin taipumaan. Vähän arkoi ovea mutta vain hidasti, ei pysähtynyt tai tehnyt sivuliikkeitä. Tästäkin päästiin ehkä viidellä ohituksella eroon.
 |
| Tänään Äimän instastooreissa Senja todettiin tallin reippaimmaksi. Pohdin että olisikohan Hellu (Helena) ollut allani Senjaa reippaampi. |
Tehtävät aloitettiin käynnissä lamppurivien alta. Oikea kierros. Käynnissä avoa suuntaan ja toiseen. Avoasennosta seis ja kaarella peruutus taakse. Vasen oli hankalampi, oikeaan peruutti helpommin. Erikoista. Ope ohjeisti tekemään isompia ja nopeampia ohjasliikkeitä, enemmän sivulle. Senja kun välillä juurtui aloilleen. Peruutuksen hankaluus kuulemma kertoo kropan jumeista. Nämä saatiin kuitenkin toimimaan molempiin suuntiin. Hetken päästä nostettiin peruutuksesta aina sen puoleinen laukka. Eli pitkille sivuille vastalaukka. Senja nosti kaikki laukat toivotusti. Ei kyllä erityisen reippaasti.
Tehtiin sama toiseenkin suuntaan. Vihdoin peruutukset lähtivät sujumaan juurtumatta. Tosin rentous oli vähän uupelossa. Ulko-ohja piti päästää tarpeeksi pitkäksi.
Sitten lähdettiin menemään ravia ympäri. Katsomopäätyyn tuli puomit ympyrälle, osa taisi olla vähän päistä ylhäällä. Ravia piti koota. Eikä jäädä pitämään edestä. Taas tuli muistutus että kun tekee mieli ottaa niin pitääkin päästää ja toisin päin. Senja oli alkuun jopa vähän löysä ja pudotteli käynnille. Reitti enemmän sisäreunasta. Parani loppua kohti.
Toisessa päässä oli kolme laukkapuomia (keskimmäinen ministi irti maasta), nämä piti tulla lähelle ja pienellä laukalla. Vasempaan onnistui helposti, oikea laukka oli vähän vauhdikkaampaa. Mutta ei kiihdytelty. Oikeassa kierroksessa opastus oli taivuttaa rennoksi vasemmalle ja sieltä lähteä houkuttelemaan myötäasetusta. Ei päästy kovin pitkälle mutta humman jalka rupesi nousemaan ravipuomeilla paremmin ja pysyi laukkapuomeillakin paljon rennompana. Parempaan suuntaan siis.
Tunti loppui jotenkin salakavalasti. Kevensin hetken ja houkuttelin vielä taipumaan oikealle. Ei taipunut, mutta pysyi rentona. Tämän tunnin kivuus oli kukkahattuilu, ei pakotettu tai komennettu vaan houkuteltiin.
Senjalle ei tullut hiki, kuskillekin enempi vilu. Onneksi pakkasten pitäisi olla tämän jälkeen (ainakin hetkeksi) ohi. Purin Senjan ripeästi ja annoin sille omaa rauhaa. Tänään kun sen työajat näyttivät viheliäisesti siltä että joutuu kolmeen otteeseen satuloiduksi.
ei mitään erityisen hohdokasta menoa
Parannusta:
ei kompastellut
peruutti kelvollisesti
tasoittui ja rentoutui loppua kohden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora