Torstaina jatkettiin samoilla ratsuilla maastoesteille kuin eilenkin. Manu oli illalla kadottanut toisen takakenkänsä (eilen maastosta tullessa oli kaikki tallessa) mutta lähdettiin kokeilemaan että onnistuuko ilman. Tänään satoi vettä, lämmintä +13°C. Alkuverkat mentiin maneesissa. Taas ruuna aloitti loikilla ja käänsin jalustinhihnojen päät lenkeille. Se auttoi.
Verkassa Manu oli kivasti kuulolla. Ope käski kiinnittää huomiota siihen että asetuksissa ruunan pää ei mene vinoon vaan korvat pysyvät samalla tasolla. Hyvin lähti pohkeesta eteen ja liikkui rennohkosti.
Hypyt aloitettiin tänään keskikolmiosta. Puhelinpylvästukki ok. Vaan polulla eilen Eemelin kanssa hypätty risulankku ei ollutkaan ok. Kiellettiin siihen ensin, tokalla yli. Ja sama juttu seuraavallekin polun esteelle. Ankeaa.
Mentiin letkan kärjessä lammelle. Manu meni mutinoitta veteen kun siellä ei odottanut esteitä eikä kuski tuupannut. Vaan aina kun yritin paineistaa niin meno meni pikemminkin peruutukseksi. Yritettiin tulla portaat alas käynnissä. Kukaan hepoista ei halunnut ja Manu kaikista vähiten. Ei päästy edes puskan kautta pois koska sielläkin oli vettä vaan peruutettiin ylämäkeen.
Puskassa oleva lankkueste oli myös jännä. Siihenkin otettiin kielto vai pari ennen kuin päästiin yli. Lopulta Lore oli vetohevosena ja se auttoi meitä. Portaat ylöspäin onnistui paremmin mutta aika kamalaa se silti Manusta oli.
Tähän lisättiin vielä eilen Eemelin kanssa ongelmitta hypätty kivitukki. Minä ajattelin että helppo nakki. Manu suostui tässä vaiheessa jo lampeen ravissa ja kai laukassakin mutta tukille tyssättiin kahdesti. Mitä ihmettä! Helppo este. Kolmannella kerralla vihdoin yli. Enempiä ei siihen kielletty vaan loput kerroista mentiin yli. Puskassa ollutta lankkua ei tultu kertaakaan kunnon vauhdilla vaan aina hyytyen lähes käynnissä yli. Pikkuradanpätkä selvittiin onneksi ilman stoppeja: lankku, portaat ja kivitukki.
Lopuksi käytiin ottamassa kolmiolla vielä hyvän mielen hypyt loppuun. Tukkia, risua ja renkaita. Jos askel sopi niin meni helposti. Jos ei passannut niin en päässyt askellaskuissa liikkeelle enkä osannut reagoida. Sitten hypättiin ratsun valitseman miniaskeleen kautta. Onneksi tuli ihan hyviäkin hyppyjä. Jarrutusmatkat esteiden jälkeen olisivat voineet olla vähän lyhyemmät muttei kovin pahat.
Hyppyjen jälkeen käytiin vielä pieni ravilenkki (me saatiin johtaa) ja käynnissä takaisin tallille.
Ongelmia:
en tullut kieltojen määrästä onnelliseksi
Parannusta:
pysyin kyydissä
Hyppyjä päältä (GoPro) ja sivulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora