Torstaina tunteja taas yhdisteltiin eikä omaa pienryhmätuntiamme pidetty. Päädyin siis pari tuntia aiemmalle tunnille. Plussana tallille mennessä oli valoisaa eikä kotiin pääsy mennyt yömyöhään. Eikä tarvinnut rakentaa tai purkaa esteitä koska edellinen ja seuraavakin tunti hyppäsivät. Miinuksena täydet 8 ratsukkoa tunnilla. Pihalla oli -9°C ja tänään tuntui taas kylmältä.
Olisin ihan mieluusti jatkanut Senjalla. Sen sijaan tuli uusinta Kaapolla. Humma löytyi sisältä ja oli hoitaessa kiltisti. Tosin suitsia (kuolaimia) ei tänäänkään ottanut ihan sukkana. Alku näytti hyvältä mutta lopulta kuitenkin nosteli vähän turpaansa korkeuksiin. Toinen yritys sujui paremmin. Satulasta ei ollut ohjeita. Kaapon koulupenkki ei houkutellut, joten otettiin maneesissa Senjan penkki lennosta. Satulointi sujui yllättävän helposti ilman apukäsiä. Tosin kun vyömme oli vielä irti niin tuhma poni rupesi piehtaroimaan lähistöllä satula selässä. En ihan ylettynyt estämään. Pelkäsin että seuraavaksi on meidänkin satulamme tuhoutumisriskissä jos lähdetään hölkkäämään paikalle.
Selkäännousussa Kaapo taas vähän hyöri. Yllättävän nopeasti sain ninjailtua kyytiin itsekseni.
Vaikka muita olen kehottanut ottamaan Kaapolle pitkän raipan niin itse menin taas esteraipallani.
Tänään Kaapo eteni alkuverkassa ihan asiallisesti. Päädyissä yritti vähän jumitella mutta omaa istuntaani korjaamalla päästiin suurimmasta osasta eroon. Varsinkaan laukassa ei tehty tunnistettavia kulmia, lähinnä vaan posoteltiin. Kunnon stoppeja ei alkuverkassa tullut eikä siten mullistelujakaan. Yritin kehua kun eteni hyvin.
Melko pian aloitettiin hypyt pienelle pystylle, joka tultiin radan poikki. Tultiin se molemmista suunnista ensin radan poikki, sitten vähän vinosti loivalla lähestymisellä ja lopuksi niin vinosti kuin uskalsi. Kunhan päästiin liikkeelle niin esteestä päästiin ihan ok yli. Välillä Kaapo loikkasi kauempaa, kertaalleen este putosi. Osa vaihdoista tuli, osa ei. Muttei ollut kovin pahaa kiemurointia ja lukittui hyvin esteelle vinostikin. Hankalinta oli tulla radan poikki tötsä kiertäen. Samalla hujahdettiin linjasta ohi ja tultiin kiemuralla. Jatkettiin kuitenkin aina samaan suuntaan yhdessä.
Seuraavaksi tultiin kahta pitkän sivun minipystyä vinohypyillä. Linja noin lyhyen sivun keskeltä uralle ja uralta samoin myös toisen esteen yli. Kaapo ei edennyt alkuun mihinkään ja möngittiin ekasta yli. Sen jälkeen reipastui ja kiihdytteli toisesta esteestä ohi. Ei siis sovi päästää ihan omiin vauhteihinsa. Puolikkaalla voltilla uusi lähestyminen ja yli.
Toisella kierroksella vauhti oli vähän tasaisempi ja päästiin molemmista yli. En muista vaihtuivatko laukat. Jossakin välissä tuli sanomista että pitäisi esteen jälkeen olla paremmin satulassa vahtimassa reittiä. Mielestäni oli valtava saavutus että päästiin ylipäänsä esteistä yli ja liikuttiin. Mutta ehkä esteiden jälkeinen kiemurtelukin vähän väheni loppua kohti.
En muista mikä kierros aloitettiin sillä ettei Kaapo mennyt jalasta eteen. Otettiin sitten kunniakierros kaasutellen uraa pitkin ympäri ennen kuin tultiin tehtävälle. Riittiköhän kerta vai olikohan näitä kaksi?
Sama kahden esteen vinohyppyhomma tultiin toiseenkin suuntaan. Tasaisemmin. Mutta tuli sakkokierros vaihtumattomasta laukasta. Voltti esteen perään auttoi myötälaukkaan. Harmi vaan että voltilla Kaapo jäi aina jäkittelemään aloillaan eikä edennyt vaan esitteli jotakin jumipiruettejaan. Jalasta eteen! En räiminyt raipalla vaan suhistelin ja pyysin nätisti. Raipalla iskin taas vain omaan jalkaani.
Lopuksi tultiin vielä yksittäinen pysty toiselta reunalta, uralta keskemmäs vinosti. Perään volttipuolisko kohti seinää. Sekä meitä edeltänyt että seuraava tunti tulivat tätä kahdeksikolla ja isommilla esteillä. Me miniesteellä yhteen suuntaan kerrallaan. Tämä meni meillä ihan ok. Myötälaukat tuurilla.
Loppuverkassa Kaapo liikkui taas paremmin itse eteen. Lopuksi vielä usuttelin vähän lisää vauhtia ja siitä sitten palkitsin loppukäynneillä. Aika työläs tunti ja yhä tuntui aika holtittomalta Kaapon kanssa. Pienet esteet eivät niinkään haitanneet mutta se vähän ettei ehditty tehdä samoja juttuja kuin muut tunnit. 8 ratsukkoa on mielestäni tällaiseen ihan liikaa. Toisaalta Senjan kanssa tämä olisi ollut tylsää, joten hyvä vaan että tuli Kaapo.
Tunnin jälkeen pesulla oli oikein nätisti. Koska Kaapon oma ulkokarsina on yhä karanteenikäytössä niin jäi yksäripuolelle sisään. Se oli naapurin onni, sillä kun menin ottamaan kylmäsuojia pois niin mystisesti "tyhjennyt" naapurikarsina kiinnitti huomioni. Asukki olikin paikalla mutta oli piehtaroinut itsensä seinää vasten. Hälytin tallivuorolaiset apuun ja lopulta pelkkä oven avaaminen (takaset tulivat käytävälle) ja hetken hengähdys riittivät ja könysi itse pystyyn.
1 ohimeno
laukassa ensin jumitteli, sitten meni lujaa
Parannusta:
ei tainnut pukittaa kertaakaan
eteni pätkittäin ihan hyvin
tuurivaihtoja
loppuverkassa oli aika kiva
oli kiltisti pesulla
Saatiin meistäkin muutama pätkä talteen. Kiitän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora