torstai 25. maaliskuuta 2021

Etsimässä Nellan nappuloita

 Torstaina menin Nellan apuliikuttajaksi kun nykyinen yp ei ehtinyt. En saanut kysyttyä opettajaa, joten menimme keskenämme. Innokkasti menin taas tallille pyörällä. Ehkä viitisen astetta plussalla ja keli taas entistä keväisempi. Vain yksi aliska oli kelirikon vallassa.

Nella oli kengitetty sunnuntaina ja sain olla katsomassa. Viikonloppuna allekirjoitin myös tallipaikkasopimuksen huhtikuusta alkaen.

Tallilla ensimmäinen homma oli etsiä Nella. Hepat oli siirretty eri tarhaan. Löytyivät onneksi hetken hakemisen jälkeen. Seuraava ongelma oli lukossa oleva satulahuone. En ollut näemmä muistanut kysyä ihan kaikkia asioita etukäteen. Onneksi taukotuvasta löytyi apua. Kolmantena hässäkkänä oli vielä ohjien vaihto toisista suitsista (ei paha) sekä kuolaimien vaihto. Käyttöön tuleva muovikuolain (Acavallo sensitive bit) oli itselleni ihan uusi tuttavuus ja sen kiinnittäminen meni vähän arvaillen.

Hoitaessa Nella oli oikein kiltisti ja rauhassa. Välillä naposteli mukaan otettuja heiniä. Yksi hokki puuttui taas, nyt eri hokki kuin viimeksi. Saatiin mennä yp:n koulusatulalla ja vyö tuntui menevän aina vain tiukemmalle ja tiukemmalle.

Suunnitelma oli olla hallissa kolmelta, sillä neljältä alkavat tunnit torstaisin. Oltiin noin vartti myöhässä. Nappasin maneesista esteraipan käteeni.

Alkuun oli ruhtinaallisesti koko maneesi käytössä. Pyörittelin hetken käynnissä. Ei edelleenkään mitään kovin ihanaa menoa. Nella ei ollut kovin taipuisa eikä pyöreä. Yhä vähän kiireinen. Pyysin malttamaan ja yritin taivutella. Ravissa vähän väistättää malttamaan. Kuunteli kyllä pidätteet, mutta kiihtyi pian uudestaan. Ei menty mitenkään kovin kovaa, mutta odottaminen puuttui.

Halliin tuli toinen ratsukko ja Nellan keskittyminen meinasi vähän rakoilla. Hyvin mahduttiin. Enemmän piti väistellä omia kasojamme. Istuin nyt ravissa alas ja meni vähän tasaisemmin kuin viimeksi.

Laukassa Nella tuntui menevän aika pitkulaisena. Ympyröillä lopulta myötäsi, ravissakin. Mutta tuntui painuvan myötäyksissä aika matalaksi. Ollaan selvästi opettajan tarpeessa.

Ei tosiaan tehty mitään kovin ihmeellistä eikä mielestäni rankkaakaan. Laukkaa tuli toki ihan hyvät pätkät mutta omalla mittapuullani oli yhä maltillista. Humma hikosi korvien juuresta. Ehkä sitten oli jo sen verran lämmintä ja aiemmin klipattu karva kasvanut. Toisaalta kuulin myös hepan hengityksen, jo alkuraveissa.

Sitten tulivatkin jo oppilaat. Ehdin hölkätä vielä pari kierrosta kevyttä ravia. Sitten siivosin kasamme, varustin itseni ja hepan lisävaattein ja lähdimme loppukäynneille maastoon. Menoreitti mentiin opastuksen mukaan, silti vähän arvelutti. Lopulta mentiin lähinnä autotietä eestaas. Löytyi hieno merimaisema taustalle mutta Nella ei suostunut seisomaan sen vertaa aloillaan että olisin saanut kuvan otettua.

Autoista Nella ei välittänyt mutta takaisinpäin vähän hiihteli. Harjoiteltiin sitten pysähtymstä ja odottamista. Malttamatonta menoa, mutta pääsin kehumaan ja pyytämään eteen. Tässä lisää treenattavaa.

Ratsastuksen jälkeen epäsuokkimaisesti Nella joi mashinsa kumoamatta. Hiki oli kaikonnut, joten harjaus, loimi takaisin niskaan ja takaisin ulos. Omaan tapaani en päässyt lähtemään sukkelasti vaan jäin kuhnaamaan. Olisin voinut laittaa puuttuvan hokin takaisin mutta tarvikkeita ei löytynyt. Pitää ostaa omat hokkivehkeet.


Nella hommien jälkeen tarhassa.
©minä

Ongelmia:
yksi hokki puuttui eikä löytynyt hokkitarvikkeita
yhä vähän hätäistä
ei kovin taipuisaa tai rentoa

Parannusta:
paremmin kuin viimeksi
maastossa oli tolkusti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora