Sunnuntaina piti olla ratatreenit Turkalla. Nollakeli, viima ja lumisade eilisen vesisateen päälle tekivät kentästä kuitenkin mahdottoman. Onneksi b-suunnitelmana mahduin Äimiskän puomitunnille. Luulin olevani kuudes mutta meitä olikin vain 5. Odotin puomeja mutta listassa luki este. Kävin sitten hakemassa turvaliivin autosta. Odotin random-ratsua mutta Senja sieltä taas tuli. 88. kertani Senjalla. Yhtä vaille kaikki niistä alle puolen vuoden sisällä.
Maneesissa selvisi ettei meillä olekaan esteitä. Olisin mieluummin pukenut toppa- kuin turvaliivin. Nyt alaselkäni sai taas vetoa. Keskilinjalle tuli kiemurakavaletit neljällä kavaletilla. Pitkälle sivulle laukkapuomit.
Alkuverkassa Senja jolkotti taas kieli pitkällä. Kompasteli taas jokusen kerran kuten muutenkin viime aikoina. Yritin taivutella mutta aika kankeaa oli, etenkin oikealle.
Ohjattuna tultiin kiemuraa ravissa ja laukkapuomeja samalla laukassa. Ei saatu juuri kommentteja. Laukkapuomit menivät joka kerta sangen hyvin.
Tänään puomilinjalle tultiin vasemmassa kierroksessa eli oven ohi. Ovea ei tuijoteltu tänään ollenkaan, edes kun seuraavan tunnin väki rupesi tulemaan.
Laukassa puomikiemuralla oli vähän kiire. En ollut ihan skarpeimmillani eikä tehty tänään kovin priimaa missään vaiheessa. Ei tainnut tulla vaihtoja. Parhaimmalla kierroksella onnistui 3 ensimmäistä. En muista oliko siinä vaiheessa nostettu jo kavaleteiksi.
Ei taidettu olla ainoita, joilla oli ongelmia. En ehtinyt taivuttaa enkä suoristaa. Kavaleteilla tultiin ensin neljällä, sitten kolmella. Vaihtoja tuli välillä tuurilla. Kommentiksi taisi tulla lähinnä että uudestaan. Olisin kaivannut paljon tarkempia ohjeita.
Odotellessa vaihtelin laukkoja kahdeksikolla toisessa päässä. Ne sujuivat sangen kivasti. Välillä Senja kuumahti sen verran että olisi halunnut juurtua vain aloilleen. Lähti kuitenkin nätisti pyytämällä. Kertaalleen ehkä komensin jos ei reaktiota tullut, en muista varmaksi.
Välilaukoissa vaihtelin laukkoja suorallakin. Luulin tämän sujuvan hyvin mutta ihan joka kerta vaihtoa ei tullut heti pyynnöstä. Kertaalleen napautin raipalla ja sain aika ilmavan vaihdon. Pitkällä sivulla ehdin vaihtaa vain ees ja taas.
Tehtävää helpotettiin ja tultiin ykkönen, voltti ja kakkonen. Näihin taidettiin saada vaihdot. Koko kiemuralinja ei onnistunut. Lopuksi tultiin vain kahta ekaa ja ope helpotti välejä pidemmiksi. Saatiin vielä ohjuritötterötkin. Me taidettiin Senjan kanssa jäädä molemmat vähän liian kierroksille ja tultiin vain. Eihän se onnistu jos joka kerta tekee samalla tavalla (väärin). Vasta loppumetreille saatiin tarkempaa ohjausta. Ensimmäinen vaihto (vasemmasta oikeaan) tuli hyvin, toinen ei millään. Lopulta tultiin pelkkää kakkosta. Ei, ei ja ei. Hevonen on vino. Kun suoristin ennen estettä niin vaihtoi kerran ennen estettä. Muuten en vain saanut suoraksi. Aika loppui ja viimeisellä kerralla ei tullut vaihtoa.
Senja oli sangen hikinen ja tuskanhiki kai itsellekin tuli. Käveltiin hetki ja luovutin humman seuraavalle kuskille. Turhautti. Eilen meni niin kivasti ja tänään kun vähän vaikeutettiin niin lörähti. Olihan tässä paljon hyvääkin mutta vaatimustasoa olisi voinut laskea vielä lisää. Eikä edes ehditty vinohyppyihin asti vaikka meitä oli vain 5. Olisin kaivannut myös tarkempaa opastusta ongelmiimme.
Katsoin vähän seuraavaa tuntia. Senjan varusteita ei vaihdettu ja satula näytti tosiaan kippaavan ihan vinoon. Minkäköhän verran se vaikeutti suoristumista?
satula valui taas vinoon epätasaisen lampaankarvan takia
kieli näkyi koko alkuverkan
Senja stoppaili jokusen kerran
kompasteli taas alkutunnista
Parannusta:
ei ovituijotteluja
vaihtoi helposti sileällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora