Keskiviikkona oli taas viitisen astetta pakkasta. Estevalkkoihin tuli vain 5 osallistujaa, joten pidettiin vain yksi ryhmä. Kuuden jälkeen tallille ajellessa ei ollut säkkipimeää! Senja oli koulutunnilla valmiina, joten satulan vaihto ja sitten hallin vaihto.
Tehtävien kasaus ja kyytiin. Tänään oli taas aikamoinen liuta lötköpötköjä joukossa. Alkuverkassa Senjalla oli aika kiire. Enkä taas tainnut tajuta että pidätteet eivät aina menneet ihan läpi.
Ensimmäisenä verkkaesteenä tultiin lötköpötköä ja ristikkoa. Kaikissa esteissä taisi olla noin kolmisen metriä lötköltä esteelle. Tämä sujui ihan hyvin. Vielä tarkemmin kulmaan esteen jälkeen. Puolipidätteet, eikä saa kiihtyä. Este nousi pystyksi ja yhä sujui hyvin. Pysty näytti ristikon jälkeen isolta mutta tiirailuni paljasti sen noin 70-senttiseksi.
Sitten sama oikeassa kierroksessa okserille. Ensin siis lötkö ja ristikko, perässä vielä lötkö. Sitten okserina. Senja oli vaikea saada suoristumaan linjalle kun tultiin aiemman pystyn sisäpuolelta. Kertaalleen tultiin ihan juureen mutta pidin pääni sekä ohjat ja mentiin yli. Opelta tuli kehuja päätöksessä pysymisestä. Mitään pahempia ongelmia ei ollut. Myötälaukat taisivat pysyä molempiin suuntiin.
Sitten tultiin lävistäjältä lötkö-ristikko-lötkö, 3 askelta kaarevalla (lötköjen) väliin ja lötkö-ristikko. 3 askeleen väli oli n. 9 metriä. Heti alkuun huomasin etten osaa laskea askeleita puomilta puomille. Aivoihini tuli vain tyhjyys. Yritäpä siinä sitten miettiä vielä hyvää kaarretta, sisäpohkeen ympäri taivuttamista, myötälaukkoja ja kelpo jättölinjaa kulmaan. Ei tullut kovin priimaa. Taisi kuitenkin tulla oikea askelmäärä väliin. Tultiin jokunen kerta.
Toinen lävistäjä oli meille paljon vaikeampi. Ensimmäisen lötkön jälkeen edessä olikin sinisellä lankulla höystetty minipysty (ope puhui tästä lainelankkuna). Sen perässä lötkö, taas 3 askelta kaarella, lötkö ja okseri. Vähän jännäsin mitä lankusta tulee. Kävin esittelemässä sen molemmista suunnista lötkön takaa eli suht kaukaa. En uskaltanut mennä lähestymistä kovin kepeästi vaan tuuppasin paineella. Yli mentiin. Sen jälkeen olikin hyvin ahdasta saada 3 askelta mahtumaan puomien väliin. Lisäksi kun Senja vielä kanttasi kaaren melko suoraksi. Jokunen kerta livahdettiin kahdella tai puolikkailla. Kiltisti Senja hyppäsi. Yritin ratsastaa parempaa kaarta mutta ei auttanut.
Ennen viimeistä sakkokierrosta kysyin opelta että mitä pitäisi tehdä. Vastaus oli että ottaa kunnolla kiinni välissä. Vaikka pysäyttää jos ei kuuntele.
Nyt vihdoin uskalsin tulla lankullekin vähän rennommin sisään, tein pidätteet ja saatiin toivotut 3 askelta puomien väliin. Jee! Vaikken toki edelleenkään meinannut osata laskea.
 |
| Oma versioni päivän radasta. Violetit ovat lötköpuomeja ja sininen on lankkueste. |
Sitten tultiin rata. Ihanasti korkeudet eivät nousseet vaan s-kiemura pysyi ristikkoina. Muistin radan mutta kaarteet eivät olleet aina kovin kauniita. Asiat tosiaan seurasivat toisiaan sangen sukkelasti. Edelleen laskumuistini tyhjeni puomeista. Hypyn kun huomaa niin paljon selvemmin selkään. En osaa sanoa tuliko askelvirheitä. Jotakin saattoi pudota mutta kaikista mentiin yli. Lankku nousi matkan varrella ja kun hypättiin se vikana niin oli ainakin 80 cm. Näytti isolta ristikoiden rinnalla. Sanomista tuli vain jättölinjasta, pitäisi jatkaa suoraan kulmaan asti.
Oli sen verran paljon häsellystä että esteet eivät nousseet toiselle kierrokselle. Ristikot nostettiin pikkupystyiksi ja teki mieli toivoa että ei nostettaisi. Olin kuitenkin hiljaa eikä niistä tullut pahan kokoisia.
Vaihdoin taktiikkaa toiselle kierrokselle ja laskin vain 4 askelta esteiden väliin. Ei tämäkään oikein toiminut. Lankulta okserille oli yhä aika suora reitti ja nyt jälkimmäinen s-mutkan viimeinen kaarre eli vasemmalle meni niin hassuksi että hypättiin pysty ihan reunasta. Viimeiselle lankkuhypylle lähdettiin vähän kaukaa mutta siitä ei tullut sanomista. Jättölinja oli parempi ja jo oven kohdalla sain Senjan helposti käyntiin.
Saatiin viimeinen s-kaari sakkona. Ekalla kerralla taidettiin tulla liian hitaasti. Toisella kerralla Senja päätti kesken kaaren häipyä oikealle. Sain torpattua ja päästiin esteelle. Saatiin kehuja hyvästä reitistä mutta kun selvisi että se oli hepan päätös niin piti tulla vielä kerran. Nyt vihdoin sujuvampi ja tasapainoisempi suoritus.
Tänään ei ollut kiire loppuverkkojen kanssa. Silti kaverit lopettivat aika sukkelasti. Ravasin hetken ja Senja oli taas aika letkeä ja rento. Sitten esteiden purku ja lopulta noin 45 min tavallista aiemmin kotia kohti.
Vaikka tehtävä oli taas haastava niin turvalliset estekorkeudet pitivät tämän kuitenkin hyvän mielen tuntina. Ihana oli myös päästä kielloitta!
lähestymiset okserille suoraan ja kaarella
en osannut laskea askeleita puomien väleihin
kaaret olivat hankalia puomeineen
jokunen pudotus
Parannusta:
Senja ei säikkynyt pikku apulaisia
nilkkaani ei sattunut
en heittänyt kertaakaan ohjia pois ennen hyppyä
turvallisen kokoiset esteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora