Lauantaina olin Nellan jäljiltä valmiiksi Ponipihalla kun oli luvassa vielä päivän kolmas ratsastus eli Jauhiaisen estevalkka Herkolla. Herkko löytyi samasta tarhasta kuin viimeksi. Piti kuitenkin vielä varmistaa että kyseessä on oikea hevonen. Pihalla oli kolmisen astetta pakkasta.
Hoitaessa Herkko oli vähän hapan ja laitoin kiinni. Ei kuitenkaan tänään heilutellut jalkojaan. Kaviotkin taisivat olla aavistuksen paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Yhä kengättä. Varustaminen sujui sukkelasti. Tosin jalustimet olivat väärillä puolilla ja vaihdoin ne vielä paikoilleen.
Satulavyön kiristäminen oli tänäänkin hankalaa rispaantuneiden vastinhihnojen takia. Jalustinremmitkin olisivat ehkä vaihtokunnossa. Unohdin toki mainita asiasta. Lyhensin jalkkareita mutten laittanut niitä nyt minimittaan. Oikea tuntui jäävän vähän lyhemmäksi mutta peilistä näyttivät aika samanmittaisilta.
Alkuverkassa hölköttelin ravissa ja laukassa vähän ympyröitä. Alkuun vähän kulmikasta mutta siitä notkistui. Oikeassa laukassa eteni perä sisällä enkä saanut kunnolla suoristettua. Jotakin temponmuutoksia taisin tehdä.
Meitä oli tunnilla 4 ratsukkoa ja tunsin olevani väärässä seurassa. Kaksi minua opettanutta opea, joista ainakin toinen kisaa menestyen 120 kyseisellä hevosella. Minä viidettä kertaa ikinä Herkon kyydissä.
Aloitettiin yksittäisellä pikkuesteellä, kolmisen kertaa putkeen. Ei saa kiihtyä. Esteen jälkeen suoraan. Tämän jälkeen lisättiin alkuun kaksi ristikkoa innarina. Ihan ensimmäisellä kerralla tultiin pidempi väli kahdesti kuuteen. Sen jälkeen muiden piti lyhentää lopputunti mutta me Herkon kanssa saatiin sujua viiteen.
Linjalle tultiin todella monta kierrosta ja pysty lopussa nousi. Ohje oli kääntää linjalle tarpeeksi ajoissa ja lopulta tuntui että tultiin jo vähän turhankin kaarevasti sisään. Luotin nyt siihen että Herkko menee yli vaikka olisi mikä. Kun este oli pystynä ja ponnistuspaikka selvänä niin ylihän me mentiinkin. Pysyin jopa suht asiallisesti hypyissä, joka Herkon loikissa on ihan saavutus. Suurimmillaan saattoi olla meille ehkä jopa 115 cm? Pätevät menivät vielä isompana ja korkeus muuttui lähes jatkuvasti. Viimeisellä kerralla teki jo tiukkaa itselleni pysyä hypyssä. Vähän jäin varmistelemaan liikkeen taakse.
Välillä kehuin hevosta turhan aikaisin ja suoraan ratsastus esteen jälkeen unohtui. Esteen jälkeen oli myös liuta vääriä laukkoja. Mutta ei pudotettu kuin yksi puomi ihan alkutunnista.
Seuraavaksi tultiin yhä oikeasta laukasta kaarevalla lähestymisellä pystylle ja siitä vasemmassa laukassa kaareva linja äskeiselle innarille. Pysty ei tainnut niin nousta ja tultiin tämä vain pari kertaa jos oikein muistan.
Sitten katsomopuolen linjalle. Keskimmäinen este puuttui ensin välistä. Muut tulivat neljällä, me heti alkuun kolmella. Herkolla oli välillä vähän omia mielipiteitä vauhdista eikä jarrut ihan aina toimineet. Mutta meni, joten yritin pysyä kyydissä häiritsemättä kun hyppäsi.
Keskimmäinen pysty lisättiin väliin, joten tuloksena oli kolmoissarja, johon tuli 1 askel joka väliin. Tässäkin viimeinen okseri nousi ja loikittiin se itselleni ihan reippaassa mitassa. 110 tai jotakin siihen suuntaan ehkä. Ei silti jännittänyt yhtään liikaa, vain juuri sopivasti. Eikä meillä mitään suurempia ongelmia ollutkaan. Välillä tultiin vähän lähelle ensimmäistä estettä. Harmi vaan että kuski unohti nämä salamannopeasti.
Lopuksi tultiin vielä pikkurata kaikista näistä tehtävistä. Tuntuu että täällä joka kerta vähän häslään ratojen kanssa. Jumpalle tultiin vähän huonosti, 5 askelta ei tullut väliin ihan hyvin ja rytmi katosi. Kaarevan pystylle tuli kiire ja sen jälkeen 4 askeleen väli meinasi jäädä pitkäksi. Maiskutin ja venyi. Jumpalta tultiin väärässä laukassa ja hitusen turhan lujaa. Kolmoissarjasta kuitenkin yli. Kuski yritti vähän himmailla väleissä.
Esteet pysyivät aloillaan (eikä olleet ihan maksimimitassamme) ja Herkko teki hyviä hyppyjä. Ei otettu sakkokierroksia vaan tähän oli ihan hyvä lopettaa. Huh vaan ja taputukset hevoselle.
Loppuverkkaillessamme ope kehui toisaalla miten pyöreitä hyppyjä Herkko tänään teki. Kommentoi että sen avulla voin oppia ratsastajaksi. Siinä vaiheessa kun pysyn Herkon hypyissä niin pysyn kuulemma missä vaan. Tänään tuli kehuja kuskillekin hypyissä olemisesta.
yhä hapannaama hoitaessa
jalustimet olivat väärillä puolilla satulaa
eri mittaiset jalkkarit
vain 1 pudotus koko tunnilla
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
ennen ja jälkeen tunnin oli kylmä odotellessa
Parannusta:
kertaalleen todella hieno hyppy lävistäjäpystylle
kuski ei leijunut omiaan
Esther ja Isabella kuvasivat meistä muutamat pätkät:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora