torstai 31. maaliskuuta 2016

Tekniikkaa kenttäsijaisen pitämänä

Torstaina huomasi heti listalla että joku muu on ollut asialla. Selvisi sitten että meillä on sijainen. Kuulemma kenttäratsastaja. Sain mennä Lidalla mutta lisäyksenä oli martingaalit. Ihmettelin kovasti. Yleensähän sillä hypätessä pidetään muttei se mulla koskaan nosta päätä. Laitoin silti kun kerran käskettiin. Hoitaessa oli muuten kiltisti mutta martingaalin värkkäys mahan alle aiheutti luimut. Ratsukoita tänään normaalit 4 ja pihalla +9°C. Haaveilin ulkoratsastuksesta, kenttäkin oli jo osin kuivalla hiekalla. Mentiin silti maneesissa. Olin kuitenkin kesävaatteissa, riisuin fleecen ja sukkiksetkin oli vaihtuneet polvisukkiin.

Heti alkuverkka oli ohjattua. Tultiin ravissa kevyessä istunnassa puomeja. Meni ihan ok. Vähän kättä edemmäs puomeilla. Nyrkit pystyyn. Toisella pitkällä sivulla piti tehdä avoa. Aika haaveeksi jäi. Vasen pohje ei ainakaan ollut läpi. Sitten puomilinjalle lisääntyi kavaletti, esteistunta ennen sitä. Ihan ok edelleen. Molemmista suunnista. Pitkään ja hartaasti.

Sitten laukassa ensin pelkät puomit. Pari kertaa kompasteltiin ihan huolella. Tuli vääriä laukkojakin. Kun kavaletit nousi niin rupesin soutamaan liikaa. Innarivälissä kävin liikaa satulassa. Alkuun Lida oli löysä, sitten venähti. Keilattiin joka kierroksella vähintään joku kolmesta. Laskin jo tässä vaiheessa 3 askelta esteiden väliin. Oikeassa kierroksessa varsinkin oli lähes joka kerta väärä laukka. Pohkeet kiinni hypyissä kävi käsky.

Ennen itse hyppelöitä tultiin vielä okseri pari kertaa. Ohjeena istua kevyessä istunnassa vielä reilusti esteen jälkeenkin. Korkeus jotain turvallista, ehkä 70 cm. Linjasin huonosti eikä päästy pystyn ja seinän välistä vaan hypättiin sitten vahingossa pystykin. Keilattiin toki alas. Hupsista! Toisella kerralla osasin jo ohjata.

Tultiin s-mutkaa. Pysty-okseri-pysty. Oikeassa kierroksessa aina sisään. Ovipäädystä 3 ja 4 askelta, takapäädystä toisinpäin. Nyt unohdettiin aiemmat kevyet istunnat ja okserin jälkeen piti istua pystympään ja kohottaa etupainuiseksi kaatuvaa Lidaa. Kaaret oli yllättävän kelvot. Jotain välillä keilailtiin. Tultiinkohan kahdesti molemmista suunnista.

Välissä tultiin suora linja. Kolmella tosi ahdas. Jotenkin en osannut korjata tätä kunnolla lopputunnistakaan vaan tultiin joka kerta lähelle jälkimmäistä vaikka yritin himmailla. Nyt laukka ei onneksi enää tuntunut siltä että pudottaa raville ensimmäisestä puolipidätteestä.

Rata hypättiin kahdesti vähän eri järjestyksessä. Toisella lävistäjällä olleelle keltaiselle oli meillä vaikein saada hyvä hyppy. Kummallakin radalla piti sen jälkeen korjata ravin kautta laukka oikeaksi. Linja jäi ahtaaksi, okseri meni jotenkuten ja s-kiemuralle tuli hyviä hetkiä. Yhä pitäisi nopeammin palautua pystyyn hypyn jälkeen.

Lopuksi hypättiin vielä korotettu okseri. Ope väitti että nousi 5 cm. Muuttui kyllä tässä välissä isoksi. Ekalla keilattiin alas, sakkokierroksella usvatin kohti (paha asia, menee etupainoiseksi), ylitettiin puhtaasti mutta itse en laskeutunut ihan tasapainossa hypyn jälkeen alas vaan piti ottaa harjasta tukea. Olisin mieluusti ottanut vielä kertaalleen mutta olihan se ok näinkin. Korkeutta kuulemma vähän reilu metri.

Loppuraveissa Lida otti vielä kierroksia ovelta kuuluneista rapinoista, muuten meni kivasti.

Tosi kiva tunti. Sopivasti pikkuhiljaa vaikeutuen mutta kuitenkin luottamus säilyttäen edettiin. Mieluusti lähden mukaan jos tämä ope tulee useamminkin pitämään tunteja.

Ongelmia:
loppasteltiin puomeja

Parannusta:
tykkäsin tehtävistä kovasti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora