Säikkymättömyyttä

Maanantaina toisen tunnin ratsuksi sain Limozan. Valmiiksi varustettuna. Vaan kumpparit jäi matkasta ja sain ne vasta alkukäyntien jälkeen. Sitä ennen olikin ratsastamista että sain tamman pysymään nyökyssä. Vaihtelevalla menestyksellä. Sinnepäin kelpoa. Ratsukoita tunnilla oli viidestä neljään.

Piuhat helpotti elämää taas kummasti. Vaan nopeasti huomasin etteivät ne tuoneet täyttä autuutta vaan tamma oli tosi vino ja jäykkä. Eikä oikein reagoinut jalkaankaan. Yritin ratsastaa eteen ja tehdä pidätteitä ulkoa. Oikeaan kierrokseen julmetun vaikeaa kun en saanut vasempaan ohjaan tuntumaa. Vasemmalta tyhjä ja oikealta puri kiinni. Kaipasin torstaiopen täsmäneuvoja. Oma volttailu ei auttanut.

Siihen nähden miten vähän tamma tuntui olevan avuilla niin meidän meno näytti kuitenkin ulospäin suht asialliselta. Tehtiin siksakväistöjä ensin käynnissä (jee!), sitten ravissa. Väisti. Vaan kun ruvettiin puhumaan kaikenlaista liikkuvasta lantiosta, johtamisesta ja tarkemmasta suoristamisesta alkuun niin hukkasin omaa rentoutta ja rupesin pusertamaan liikaa kaikenlaista. Limozan kanssa piti yhä olla ajatus johtavasta takaosasta niin meni suoraan.

Sitten tehtiin samaan tapaan kuin edellistunnilla käynnistä laukannostoja. Limoza nosti kaikki myötäisinä. Laukassa tehtiin ensin iso ympyrä, myöhemmin voltti. Kaksi ja puoli muuta sivua ravia ja omaa volttailua. Käyntiä puolikas sivu ennen nostoa. Oikea laukka eteni vähän sitkaasti. Yhä oli kaikkea muuta kuin kahden ohjan tuntumalla. Vasempaan kierrokseen rupesin jo tuskastumaan. Jossain välissä huutelin että ihan kamalaa. Ope ohjeisti asettamaan sisään ja ulos sekä tekemään avoja. Kaikkea tätä oli jo kokeiltu. Mutta vasta kun ratsastin laukassa vähän paremmin eteen niin tamma rupesi tasoittumaan edestä. Nostot tuli ainakin hyvin ylämäkeen.

Loppuun väistettiin vielä lisää. Ensimmäinen yritys alkoi vinokenotuksella mutta sain hienosti korjattua ja ehdin tehdä kuvion. Sitten meinasi turhauttaa kun en saanut esitettyä ihan niin priimaa kuin olisin mielestäni osannut. Vikalla kierroksella tsemppasin ja tein täsmällisen ja siistin suorituksen.

Loppuraveissa oli hyviä pätkiä. Silti yhä hetkittäin tuntui hitaalta. Nyt asettui ja taipui kivasti molempiin suuntiin. Lopuksi vielä annettiin venyttää pitkälle kaulalle. Ravin tahti pysyi hienosti. Istunnalla käyntiin. Siinä sitten ennen siirtymää rupesi kuuntelemaan että joko, eikö, joko ja tahti heijasi. Mutta pysyi ravissa kun pyysin ja pyynnöstäni vasta tuli käyntiin.

Tämän päivän positiivisuus oli että vaikka muut hepat säikkyivät ja ottivat pari joukkolähtöä niin Limoza ei sinkoillut. Pysyttiin ravissa ja jatkettiin hommia. Vähän jännittyi kulmassa mutta selvittiin hienosti. Loppukäynneissä kun Listra pakeni vierestä niin Limoza vain vähän väisti. Ei laukkaa. Eikä parkkiksenkaan läpi kävellessä jännittynyt. Jee! Muuten kyllä tuntui että Rozen kanssa meni iloisemmin. Alkutunti Limozan kanssa oli niin tukalaa ja meni pusertamiseksi.

Ongelmia:
ensimmäisen puolikkaan tunnista oli hidas, vino ja jäykkä

Parannusta:
nosti joka kerta myötälaukan
väistöt yllättävän ok
ei säikkynyt vaikka kaverit ottivat lähtöjä