Ehdotin että hypätään taas. Kaksi muuta kuskia suhtautuivat sangen neutraalisti. Seuraava keksimäni vaihtoehto oli istuntaopetus liinassa. Siihen tuli samanlainen vastaus. Opelle tämä kelpasi. Haki liinan ja meille satulan. Innokkaita aloittajia ei ollut, joten päädyttiin ekana liinaan. Tätä ennen olin hölkötellyt ravia vähän aikaa. Siinä Sokeri oli aika pitkänä.
Ope nappasi ohjat pois ja sitoi ne sivuohjatyyliin satulahuopaan kiinni. Ensin oikea kierros, joka oli itselleni selvästi vaikeampi. Oikea hartia taakse mutta katse eteen. Oikeaa lonkkaa taaksepäin (tämä oli vaikeaa) ja nilkat kiinni. Varpaat ylös. Käsiosuus meni ongelmitta. Kevennystä piti vähän madaltaa sekä suoristautua (eli yrittää kenottaa enemmän taakse). Ohjien puute ei haitannut kevennystä yhtään. Pikemminkin oli vapauttavaa kun kukaan ei maannut kädellä.
Vasemmassa kierroksessa piti pysyä suorempana sillä lonkka kuulemma kääntyi helposti liikaa sisään. Sokeri kuulemma sillä taipui mutta koska tuijottelin eteen ja tamma oli jossain kaukana alla enkä tuntenut tätä takapuolessani niin meinasi jäädä huomaamatta.
Laukkoja ei otettu vaan vaihdettiin seuraava kuski tilalle.
Tykkäsin myös itsenäisen pyörittelyn ajasta. Kerrankin sai kaikessa rauhassa hinkuttaa käyntiä alle. Taivuttelin, suoristin ja väistin takasia. Pikkuhiljaa tasoittui. Alkuun turpa nousi siirtymissä raville ja suunnanvaihdoissa. Ravista käyntiin oli helpompi. Kaikki nämä tasoittuivat. Käynnistä seis oli hankalin vaan siinä tamma betonisoitui omaan muotoonsa eikä halunnut laskea turpaa. Lopulta sain kuitenkin käännettyä kaulaa sivulle ilman että koko hevonen lähti mukana.
Loppuun otin vielä pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Ei pahinta pitkulointia muttei ihan tasaisen pyöreääkään. Käynti- ja ravipohjustus pitäisi tehdä vielä huolellisemmin.
Ope nappasi ohjat pois ja sitoi ne sivuohjatyyliin satulahuopaan kiinni. Ensin oikea kierros, joka oli itselleni selvästi vaikeampi. Oikea hartia taakse mutta katse eteen. Oikeaa lonkkaa taaksepäin (tämä oli vaikeaa) ja nilkat kiinni. Varpaat ylös. Käsiosuus meni ongelmitta. Kevennystä piti vähän madaltaa sekä suoristautua (eli yrittää kenottaa enemmän taakse). Ohjien puute ei haitannut kevennystä yhtään. Pikemminkin oli vapauttavaa kun kukaan ei maannut kädellä.
Vasemmassa kierroksessa piti pysyä suorempana sillä lonkka kuulemma kääntyi helposti liikaa sisään. Sokeri kuulemma sillä taipui mutta koska tuijottelin eteen ja tamma oli jossain kaukana alla enkä tuntenut tätä takapuolessani niin meinasi jäädä huomaamatta.
Laukkoja ei otettu vaan vaihdettiin seuraava kuski tilalle.
Tykkäsin myös itsenäisen pyörittelyn ajasta. Kerrankin sai kaikessa rauhassa hinkuttaa käyntiä alle. Taivuttelin, suoristin ja väistin takasia. Pikkuhiljaa tasoittui. Alkuun turpa nousi siirtymissä raville ja suunnanvaihdoissa. Ravista käyntiin oli helpompi. Kaikki nämä tasoittuivat. Käynnistä seis oli hankalin vaan siinä tamma betonisoitui omaan muotoonsa eikä halunnut laskea turpaa. Lopulta sain kuitenkin käännettyä kaulaa sivulle ilman että koko hevonen lähti mukana.
Loppuun otin vielä pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Ei pahinta pitkulointia muttei ihan tasaisen pyöreääkään. Käynti- ja ravipohjustus pitäisi tehdä vielä huolellisemmin.
Tunti hurahti yliajalle. Mekin kyllä mentiin suurin osa käyntiä. Meno parani kivasti ja tamma lyheni. Sokeri olisi varmasti tosi kiva jos sillä saisi mennä vain itse pari viikkoa.
Ongelmia:
oikea kierros on kuskille vaikeampi
Sokerin muoto karkasi pysähdyksissä
Parannusta:
taivutteluilla ja siirtymillä tamma lyheni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora