Estekauden aloitus Mallulla

Esteratsukseni oli merkattu Piku ja olin tästä mielissäni. Ratsukoita oli tunnille tulossa vain 2. Kasattiin piirroksen mukaan portin sivulle jumppa 3, 6 ja 3 metrin väleillä. Valokulmaa kohti lävistäjälle tuli okseri sekä jumpan suuntaisesti yksinäinen pysty kauemmas kentälle.

Sokeri törttöili edellisellä tunnilla ja päädyin hetkeksi sen kyytiin kuskin maastouduttua. Lennossa vaihdettiin sitten esteratsuni Pikusta Sokeriin. Piti asennoitua hommaan uusiksi. Estepenkkiä ei ollut, joten koulusatulalla. Mutta eipä se oikeastaan haitannut.

Täsmällisestä alkuverkasta huolimatta en saanut Sokeria ihan avuille. Ei pyöristynyt ja rentoutunut tuntumalle vaan meni nenä pitkänä. Keskityin alusta asti kohottamaan keulaa. Alkuun tehtiin myös pysähdyksiä ja peruutuksia. En muista että ravista vaiko laukasta.

©Krista

Laukassa tultiin ensin lyhyesti ja energisesti. Lennosta piti vaihtaa mutta Sokeri käytti ravissa. Sitten tultiin isoa laukkaa ja ensin tultiin ihan asiallisesti. Vaan kun pyysin lisää niin tammasta löytyi kiitovaihde. Siitä ei ihan hetkessä hidastettukaan. Näiden lomassa loikittiin yksittäistä marimekkopystyä. Ensin maltillisen kokoisena ja siitä nousi jonnekin 80 cm kieppeille. Isolta rupesi näyttämään jo siinä vaiheessa. Menin kuitenkin vielä ilman turvaliiviä.

©Krista

Ensimmäinen ratakierros oli vain 3 tehtävää: okseri, pysty ja jumppa. Ihan ok. Laukka jäi vaihtumatta mutta muuten sujuvaa. Toiselle kierrokselle esteet nousi mukavan kokoisiksi. Jotain 70 cm ehkä. Lisättiin perään vielä okseri uudestaan ja marimekko toisesta suunnasta. Edelleen suoritettiin helposti ja sujuvasti. Sitten nostettiin lisää ja rupesivat näyttämään isoilta. Tässä vaiheessa halusin turvaliivin päälle. Helposti meni tämäkin kierros. Turhaan jännitin. Kahdella vikalla kierroksella Sokeri jopa tuntui vähän kevenneen keulasta. Kulmat oli aikamoista kanttailua, onneksi ei ollut tänään kaarretehtäviä. Kopsuteltiin joitain mutta kaikki pysyi ylhäällä. Pysty saatiin vielä sakkona uusiksi ja nyt tultiin nätisti yli. Luulin isommaksi mutta tarkistusmittaukseni sanoi että pysty 90, okseri 80. Jumppaa en mitannut, ne oli matalampia. Jumpan selvittämisestä saa kiittää Sokeria.

©Krista
Kumitin open kuvasta.

Oikein kiva tunti. Opekin kehui meidän menoa vaikkei oikein Sokerista tunnu pitävän. Tamma hikoili litimäräksi. Vielä loppuraveissakaan ei ollut sellainen olo että tamma oli kunnolla avuilla. Taipuminen jäi vähän puolitiehen vaikka yhä yritin kovasti. Loppukäynnit käytiin maastossa.

Sokerikaan ei tykännyt kyttyrää suihkusta. Tarpeeseen taisi tulla. Samalla jalkojen letkutus. Letkutin vähän itseänikin kun joku ötökkä puri ja keskittyminen herpaantui. Tallilta poistuessa oli vielä +16°C.

Ongelmia:
kulmien ratsastus

Parannusta:
ei pudotettu mitään
90 cm näppärästi yli
eteni hyvin