Kaikenlaista vastaantulijaa

Sunnuntaina piti sataa kaatamalla. Kaikeksi onneksi selvittiin aamuisesta maastoreissusta kuitenkin kuivana. Tiimi kisaratsuillaan ja Hempan kanssa päästiin johtamaan joukkoa.

Ei päästy edes raville asti kun edessä siinsi kaivinkone. Vieläpä möyriväinen. Hemppa kauhistui jo sadan metrin päästä ja aloitti pakittelun. Muutaman kerran patistin sen jonon keulille kunnes todettiin että ehkä paras laittaa Vake vetämään porukka tästä ohi. Ehkä 70 metrin päässä kuljettaja sammutti laitteen odottamaan että päästään ohi. Tulipa siinä samassa vielä yksi autokin ohi mutta Vaken perässä kaikki sujui hyvin.

Hangaksentielle otettiin laukkapätkä. Aloitettiin rauhallisesta mutta kun takaa huudeltiin kovempaa ja kovempaa niin lopulta päästiin ihan kunnon vauhtineliin asti. Hemppa venytti askelta muttei lisännyt omia vaihteita. Kun kuului hidastuskäsky niin jarrut toimivat ihanan herkästi ja laukka lyheni heti pyynnöstä. Huiput 43,6 km/h. Kuulemma Pavekin jäi, en huomannut. Laukatessa ylitsemme lensi pienlentokone aika matalalta, siitä hepat ei onneksi välittäneet.

Koska tultiin junaradan ylityksen nurkille niin halusin käydä Hempalla yli ihan vain aiempien hankaluuksien takia. Taas Hemppa aloitti stoppailun ja peruutukset jo kaukaa. Usuttamalla ei edetty, joten vaihdoin oveluuteen ja peruutettiin yli. Sukkelasti meni. Valitettavasti takaisinpäin oli ihan yhtä hankalaa. Hemppa tuntui tuijottavan vaaleampia läikkiä tiessä. Peruuttaen taas yli. Eipä me tästä suosiolla yksin selvitty uudellakaan kerralla. Tulipa sitten vielä etäältä ravikärrytkin ohi. Lopulta päästiin radan yli suosiolla vain Paven hännässä. Mutta se sujuikin sitten sangen mallikkaasti. Hemppa meni kaverin perässä ihan paineistamatta ja rentona. Näinhän nämä tilanteet pitäisi ratkaista.

Takaisinpäin lähdettiin kangaspolkua. Kovin pitkälle ei päästy kun huomattiin että takaa tulee maastomönkijä, joka omaan silmään näytti golfautolta. Väistettiin polun sivuun ja auto huristeli ohi. Ei jännityksiä. Polulla ravattiin tovi ja sitten hölköteltiin rentoa laukkaa takaisinpäin. Tällä kertaa oikeaa laukkaa eikä Hemppa vaihtanut. Pohja laukkailuun oikein hyvä mutta koska mentiin kotia kohti niin pidettiin vauhti maltillisena. Hemppa kuunteli. Ei tarvinnut juuri pidätellä mutta varmasti olisi irronnut paljon sukkelampaakin menoa varsin pienellä pyynnöllä. Patisteluun ei ainakaan ollut tarvetta. Hemppa hoiti johtotehtävänsä hyvin eikä pälyillyt sivuille vaikkei tästä olekaan tainnut pitkään aikaan mennäkään.

Käveltiin vielä vesipolun kautta takaisin. Hemppa meni ilman mutkuja veteen. Polun päässä oli pellolla vielä traktori. Vähän Hemppa sitä katseli mutta päästiin kuitenkin hyvin ohi. Tiellä tuli vielä ihan loppupätkällä useampi auto vastaan ja ohi. Näistä ei hevoset välittäneet.

Vaikka tänään tuli monenlaista kulkijaa vastaan niin kaikki olivat ihanan kohteliaita ja huomaavaisia. Juna, rekat, peräkärryt ja hirvet jäivät tältä reissulta vielä puuttumaan. Sekä muut ratsukot. Jäniskin nähtiin.

Oikein mainio reissu. Pienistä hankaluuksista selvittiin voittajina. Reipas maastolaukka tuli taas tarpeeseen.

Ongelmia:
kaivinkone
junaradan ylitys

Parannusta:
kaikesta päästiin ohi
ihanan kuuliainen ratsu (muualla kuin jännissä paikoissa)

GoPro oli tänään Kaisalla eli meistä näkyy vähän perää.