sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kaksi siistiä tuplanollaa

Sunnuntaina oli Tallinmäellä vapunpäivän estekisat. Tämä tarkoitti hyvin rauhallista vappua mutta kai olikin jo aika. Ratsukseni Hemppa ja luokiksi 80 ja 90. Vaikka eilinen treeni yritti vähän ahdistaakin. Mitä jos en osaakaan istua hypyissä mukana? Yritin pitää ajatukseni siinä mitä väitin, ettei treeneillä ole mitään väliä. Muistaa vaan ratsastaa eteen.

Kisat oli roimasti aikataulua edellä. Koska rata rakennettiin jo edellisenä päivänä niin nukuin pitkään ja kävin vähän viettämässä vappua päivällä. Seurauksena kisoihin tuli ihan hirmuinen kiire. Onneksi ratsu oli laitettu valmiiksi, suuret kiitokset!

Tallille, varusteet niskaan, myös raippa matkaan, ratsu mukaan ja kentällä kyytiin. Kentällä olisi saanut verkata kaikki askellajit ja hypätä pieniä verkkahyppyjä. Vaan en ehtinyt ottaa edes ohjia käteen kun meidän verkkaryhmä kutsuttiin maneesiin. Hups. Pihalla oli aurinkoinen +18°C!

Maneesissa otettiin ravia ja laukkaa. Aika ripeäksihän meidän verryttely jäi. Hemppa vähän katseli katsomopäätyä muttei itselläni ollut aikaa keskittyä tuijotteluun, joten vähäistä oli. Edelleenkään ruuna ei meinannut liikkua jalasta eteen, joten jouduin käyttämään raippaa jokusen kerran. Jännitin että mimmosia reaktioita siitä tulee muttei pukitellut.

Ratapiirros, Annelle kiitos muokkaamisesta.


Verkkahyppyinä hypättiin samoja esteitä kuin eilenkin, kutosta ja kolmosta. Pysty pikkuisena meni ok. Isompana Hemppa teki samaa kuin eilen eli lähestymisalueelle asti tuli hyvin ja sitten rupesi hidastamaan. Nysähyppy yli. Ope käski uudestaan. Raippasin liikkeelle ja nyt päästiin sujuvasti. Rennoista käsistä muistutti ja paineeton hyppy olikin paljon parempi. Okserille tuli myös ensin vähän huonompi hyppy ja tultiin pienempänä toisenkin kerran. Saatiin onneksi sekin sujumaan. Aurinko ei tainnut vielä tässä vaiheessa paistaa esteisiin.

©Hannakaisa Holmi


Kuvittelin olevani ekana vuorossa mutta oltiinkin vasta toisena. Tämä lohdutti, sillä samalla varmistui että muistan radan. Tänäänhän en ehtinyt sitä enää kävellä. Eilen onneksi kasausvaiheessa.

Kunnon laukka päälle ja liikkeelle. Suunnitelma oli tehdä pitkät tiet ja hakea nolla. Muutaman kerran Hemppa vähän hidasteli ja ehkä kolmesti napautin radalla raipalla. Esteet sujui hyvin. Ponnistuspaikat oli asiallisia. Joku kolahti lopussa ja seiskan jälkeen oltiin väärässä laukassa. Yritin korjata mutta Hemppa taas vaan lyhensi ja lyhensi ja lopulta oli pakko antaa olla. Kasin jälkeen vähän kompastui päässä muttei pahasti. Laukkaan löytyi hyvä meno. Ja niin pääsimme tuplanollalla maaliin, jahuu!



Tuloksista paljastui että oltiin ensimmäisiä ei-sijottuneita. Yllättävää, sillä en edes ratsastanut aikaa.

Hemppa pääsi luokkien välillä talliin huilaamaan. Tarkoitti siis myös sitä että harjasin sen pyörimisen jälkeen uudestaan.

Suunnittelin että ennen seuraavaa rataa oltaisiin hyvissä ajoin verkassa. Vaan jotenkin ajattelin tämänkin pieleen. Nyt ehdin kuitenkin ottaa kaikki askellajit ulkona ennen maneesiin siirtymistä. Verkassa taisi yhä olla pientä epätasaisuutta. Kolmosokseriin paistoi nyt aurinko kun hypättiin se, ei Hemppaa kiinnostanut. Radan aikana taisi olla pilvessä.

Nyt suunnitelma oli yhä tehdä tuplanolla pitkillä teillä mutta tehdä ne vähän taloudellisemmin ja edetä paremmin. Hempalle löytyi vihdoin oma imu, radalla ei tarvinnut käyttää raippaa. Ponnistuspaikat oli taas sangen hyvät. Ei edes kolisteltu. Taas seiskan jälkeen oli väärä laukka ja yritin vaihtaa lennosta. Ei tainnut onnistua. Kympin jälkeen ratsu taas venähti ja samalla tie sarjalle venyi ulos. Tultiin aika vinosti sisään mutta Hemppa onneksi pelasti. Vikalle linjalle jostain kumman syystä yritin tyrkätä viidellä mutta Hemppa totesi että tähän tulee vielä yksi askel. Hyvin mahtui ja jalat hyvin yli. Nollilla maalissa.

Oltiin loppumetreille asti sijoituksessa kiinni. Lopulta samaan sekuntiin tuli 4 ratsukkoa ja oltiin hitaimmalla ajalla. 0,4 sekuntia nopeampina oltaiisin sijoituttu. Nyt oltiin toisia ei-sijottuneita. Ruusuke olisi kyllä ollut kiva mutta olin tuplanolliinkin supertyytyväinen! Todistin myös väitteeni todeksi. Turha stressata yksiä huonosti menneitä treenejä. Vaikka toki niistä saa olla harmissaan. Ehkä niitä nyt voi jo lakata murehtimasta.



Loppukäynnit käytiin Paven kanssa tiellä. Pitihän sitä vähän heittää yläfemmoja Annen kanssa. Tänään tiimi jäi ilman ruusukkeita mutta 3 oli aika lähellä.

Kaisa videoi ratamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora