Piste-ennätyksiä hyvässä ja pahassa

Maanantaina Uotilassa oli yhdistetyt koulu- ja esterataharkat. Ratsuksi Lida ja kummempia miettimättä KN ja 80/90 cm. Estekorkeus oli lähtölistaan merkattu 90 cm, mikäs siinä. Molemmat radat putkeen, koulu ensin. Tänään Lida oli pitkästä aikaa vähän hapan varustaa.

Itsenäinen verkka oli maneesissa. Ei ollut ruuhkaa vaan meidän lisäksi vain toinen ratsukko. Joka vaihtui matkalla. Lida oli taas kumman tasainen. Otin ohjat käteen ja tamma pyöristyi. Liikkui jalasta eteen ja taipui. Eikä mitään vastustelua. Jopa alaspäin siirtymät tuli herkästi. Laukat nousi mutta hieman hitaasti, samoin keskiravia en saanut irti. Verkka oli vähän päämäärätöntä haahuilua. Askellajit läpi ja taivuttelua. Sitten lähdin pihalle katsomaan tilannetta.

Siinä vaiheessa tajusin etten opetellut esterataa kunnolla. Esteet ei olleet vielä kasassa kun menin varustamaan ratsuani. Onneksi paikalla oli avuliaita opastajia ja ehdin nähdä kaksi suoritusta. Jälkimmäisen aikana verkkailin jo kouluaidoissa. Pidin raipan vielä pyörimisen aikana mukana.  Edelleen vähän haahuilua. Lähtömerkin jälkeen heitin raipan pois.

Lida oli edelleen yllättävän tasainen. Ensimmäisellä kiemuralla vastusteli eikä keskiravi oikein irronnut. Voltit oli vähän kulmikkaita. Jälkimmäisen kiemuran ajattelin enemmän pienistä voltin palasista ja ympyrän puolikkaasta, meni paljon paremmin. Käyntiin siirtyi ok mutta vaikka pyysin samantien takaisin raviin niin askelia tuli 4.

Käynnissä tuntui todella tahmealta. Pysähdyksessä malttoi seistä muttei ollut edestä ihan tasan. Ravi nousi ok ja laukkakin vaikka taas ponnettomasti. Pääty-ympyrästä tuli paperin paras numero, ainoa 7. Lävistäjä ok, kulma ei. Ravi ei kovin pahaa kipitystä. Jälkimmäinen nosto tuli myöhässä. Rupesin panikoimaan jo ennen nostoa ettei ehkä nousekaan. Tästä huonoin numero eli 5. Kaksi ensimmäistä kulmaa laukassa oli myös etäisesti sinnepäin. Toisesta laukkaympyrästä 6,5, kaivattiin rytmikkäämpää menoa. Lävistäjän lopun käynnin yritin taas valmistella mutta jotain jäätymistä siinä tapahtui eikä takaset olleet alla. Raville vain aavistus liian aikaisin, ravia turhan monta askelta väliin. Kuitenkin ennen kulmaa oltiin käynnissä. Ja taas käynti tuntui hyytymiseltä. Vähän tuuppailin jotta päästäisiin paremmin suoraan. Yritti vähän kiemurtaa.



Numerot olivat suurimmaksi osaksi kutosta. Alakerrassa jopa istunnasta ja oikeista teistä 6,5. Näin ensimmäistä kertaa Uotilassa sain helposta B:stä yli 60 prosenttia! 60,600 %! Taisi olla samalla Lidalla ensimmäinen säikkymätön suoritus. Ei rikkeitä ja kuskin matkustelusta huolimatta näin hyvin. Tämä lohdutti kun seuraavaltakin radalta otettiin ennätyspisteet.

Lennossa siis jalustimien lyhennys ja sitten verkkailemaan estepuolelle. Aikataulua vähän säädettiin ja ennen meitä otettiin yksi koulusuoritus väliin. Lida oli taas omissa tiloissaan estepuolella. Pinkeä. Yritti säikkyä tai muuten vaan kiihdytellä. Tuntui jännittyneeltä. Ei kuitenkaan pukitellut. Siirreltyjä estetavaroita uran ulkopuolella piti tuijotella.

Päivän esterata.

Verkkahypyt pikkuesteillä meni ok. Ykköseltä oli tosin vaikea päästä oikeassa laukassa alas. Hypättiin molemmat n. 3 - 4 kertaa. Ensin n. 60 cm, sitten n. 80 ja lopuksi 90. Pysty päästiin ysikympissä puhtaasti. Okseri meni vielä kasikymppisenä, ysikymppisenä putosi. Hyppy oli kuitenkin muuten hyvä, joten en viitsinyt ottaa enää uudestaan. Olin valmis aloittamaan mutta koulupaperin kanssa kesti vielä tovin. Olin tässä vaiheessa jo aika uupunut ja odotellessa käveltiin. Myös hyppyjen välissä.

Lopulta lähtömerkki tuli. Lida tuntui vähän kiireiseltä muttei kuitenkaan mennyt jalasta eteen. Koska laukka tuntui hyvältä muistelin muistisääntöjäni. Silloin siis lisää puhinaa. Ykkönen ok. Puhtaasti yli ja jopa myötälaukka. Kakkoselle juureen ja putosi. Välissä väärää laukkaa, kolmoselle ei noustu yli. Nelonen oli kohtalokkaassa kohdassa ollut sarja. Yritin kohottaa keulaa. A-osasta puomit lennellen yli, b-osa sentään pysyi pystyssä. Sen jälkeen vähän varmistelua että keula on ylhäällä eikä tamma ajattele pukkeja. Välissä en ehtinyt yhtään miettiä mikä laukka meillä on. Trippelille osuttiin kuitenkin sopivaan paikkaan ja päästiin puhtaasti yli. Kutoselle en tainnut suoristaa ihan tarpeeksi. Siitä mentiin läpihypyllä. Sen jälkeen pientä ohjausepävarmuutta sarjan välistä. Ei hypätty vääriä esteitä. Kaarteessa yritin tsempata. Tätähän me viimeksi hypättiin. Seiska alas, väliin kiemuraa ja vaikka kapealle lähtikin vähän kauempaa niin ei noussut siihenkään hyppyyn tarpeeksi. Tässä saatoin jäädä itse liikaa kiinni.

Siihen loppui ratamme. Ykkösvaiheesta lähes kaikki puomit mukaan. Ennätystulos tämäkin: 24 vp. Eipähän yrittänyt kieltää tai pukitella. Hyväksytty tulos. Tällaisten jälkeen haaveilen siirtymisestä siihen 60 senttiin. Lida taisi jo kuvitella hyppäävänsä 60 cm, tai ainakin jalkojen nostelu oli sitä luokkaa. Tänään tamma ei mua pelastellut. Onneksi kuitenkin hyppäsi! Taitaisin tarvita sen open tännekin verkkaan avuksi. Epätasaistahan tuo oli.