Lidan mielestä pelottavat NuR:in kisat

Sunnuntaina lähdettiin NuR:in kisoihin Uotilan talliporukalla. Samassa paikassa käytiin Lidan kanssa jo vuosi sitten. Tammalle ei ollut tänään muita kisakuskeja, joten menin 70 ja 80 cm. Lähtö vähän viivästyi kun yksi poni jukuroi lastauksessa. Meidän kannalta aikataulu oli oikein täydellinen.

Lida oli tänään oikein tolkku lastata ja kuljettaa. Kisapaikallakin oli fiksusti. Verkka oli maneesissa, kisat kentällä. Lämmintä ihanat +23°C. Rata näytti piirroksesta vähän kimurantilta mutta nopeasti sen oppi.

70 cm ratapiirros, jostain syystä en osaa enää ottaa tarkkoja kuvia.

Verkassa Lida oli taas kumman jännittynyt. Varsinkin avoin sivuovi kanslian kohdalla oli tosi kauhea. Yritin keskittyä ratsastamaan mutten saanut tammaan kunnolla otetta. Verkkahypyt tultiin vähän roiskien. Lida nosti jalkansa vaikkei tultu optimipaikkoihin. Pari mainiotakin hyppyä onneksi oli. Maneesi oli selvästi pihaa viileämpi.

Meidän vuoro oli luokan tokavikana. Kävin ensin kävelemässä tuomaritornin ohi. Takaisinpäin tamma otti spurttisätkyt. Ja kun oltiin aloittamassa niin meinasi vielä häippästä portille. Onneksi siinä vaiheessa sivuliikkeistä ei vielä sakoteta kun lähtölinjaa ei ole ylitetty. Radallakin tamma oli pinkeänä. Ei oikein mennyt jalasta eteen mutten uskaltanut kovin komentaa kun tuntui siltä että saattaisi kadota johonkin ilmansuuntaan. Alkuradasta oli kolmosella vähän taistelua päästä yli. Onneksi hyppäsi. Joitain vääriä laukkoja. Vitosen alla oli laatikko mutta se ei ollut jännä. Yllättäen ihan tavalliselle kutosokserille Lida totesi ettei pysty ja yritti juosta vasemmalta ohi. En saanut komennettua yli mutta suuremmat pakenemiset katkaisin. Käytiin sitten ihan esteen edessä katsomassa tilannetta ja uudella yrityksellä päästiin yli. Seiskana oli laineet mutta porttia kohti kiihtyen yli. Siihen se matka sitten loppuikin. Lohduttavaa ettei pudotettu yhtään. Lopulta oltiin 10 kisaajan joukosta seitsemänsiä.

80 cm ratapiirros, ysiin asti sama kuin 70 cm.

Kasikympin rata oli lähes sama kuin 70. Hieman skeptisesti yhä mietin että tuskin päästään kakkosvaiheeseen asti. Pohdin kuitenkin tunnollisesti kaikki tiet. Verkkaan lähdin sillä ajatuksella että nyt ratsastan tamman rennoksi. Aika hyvin se onnistuikin. Sitten vasta lähdin testaamaan kaasua ja jarrua. Edelleen verkkahyppyjen ponnistuspaikat oli mitä sattuu mutta Lida selvitti. Saattoi kyllä jotain pudottaa verkassakin. Ratsastettavuus oli nyt paljon parempi.

Pihalle mentiin taas hyvissä ajoin totuttautumaan kirkkauteen. Aika haljua oli kun meitä edeltänyt kuski putosi kivuliaan näköisesti. Lohtua tässä oli se, että ehdittiin nyt kävellä radalla vähän pidempään kun esteitä korjattiin. Näytin ilmestyneen sarjan, tuomaritornia, sekä aiempaa kiiltävää kutosta. Siinä vaiheessa Lida tosin yritti tuijotella jonnekin yleisöön.

Radalla tein open ohjeiden mukaan alkuspurtin. Hyvin vastasi. Vasta jälkikäteen muistin että siinä vaiheessa kun Lidan laukka tuntuu hyvältä niin vielä vähän eteen. Reippaasti se tuntui alkuun etenevän mutta välillä tasoittui hyväksi. Niinä hetkinä oli siis löysä ja se kostautui parilla puomilla. Kolmonen lähti mukaan. Sarja ylittyi helposti. Nyt päästiin pelottavasta okseristakin yli ja seiskakin taas ok. Kaksi pudotusta mutta riemumielin pois. Tässä luokassa tuli niin paljon hylsyjä (7) että hyväksytty suoritus oli jo itsessään saavutus. 19 kisaajan luokassa oltiin kymmenentenä.

Kävin lopuksi vielä ravaamassa pari kierrosta maneesissa. Vasta tässä vaiheessa tamma rupesi tuntumaan hyvältä ratsastaa. Ehkä se mahdollinen kolmas rata olisi sitten ollut hyvä. Hah.

Kiva reissu ja kannatti käydä. Jotenkin en vaan osaa lietsoa Lidaa vauhtikisamoodiin. Kiva oli ettei yhtä sinkausta enempää puuhaillut omiaan vaikka olikin pinkeänä. Ei pukkeja. Odotteluajat oli oikein fiksusti. Nälkäisenä vihreiden perään. Edelleen totean että kannatti aloittaa 70 cm luokasta. Turha sinne ysikymppiin on kiirehtiä kun pienemmilläkin on ongelmia.

Tallikavereille kiitos videoista.