Tiistaina oli taas Heponiityn vuoro. Nyt meitä oli kivasti vain 5. Taas toteutui salainen haaveeni ja sain alleni aiemmin testaamattoman ratsun. Sivusta seurattuna yhden kivoimman näköisistä, liinaharjaisen suokkiruuna Sakun. Heppa oli valmiiksi hommissa, joten ehdin vähän alkuvenytellä tuntia seuratessani. Jes, muistin!
Tänään aloitettiin taas ympyrällä taivuttaen. Yhä vaan tunnen oloni hämmentyneeksi kun pitää pyytää päätä seuraamaan sisäkädellä ja päästää ulkoa. Tuntuu siltä että jään roikkumaan sisäohjaan. Ruunan puolierot tai istuntani vinoudet näkyivät siinä että toiseen kierrokseen valuttiin koko ratsukko pään perässä sisään. Kaulan rentoudesta puhuttiin myös. Sään vieruskuopat saa ratsastettua pois.
Tämän päivän teemana oli puolipidätteet, oikeammin tasapainottaminen. Pyyntö hevoselle jäädä odottamaan (oma tulkinta). Ope puhui tasapainoalueista tms. alkuun. Kuikelommat hevoset saa opetettua helpommin koska niiden korkeammalla ja kapeammalla olevaa tasapainoa saa helpommin horjutettua. Toisaalta vantterampi ratsu on ratsastaessa tasaisempi koska painopiste ei ole niin kaita.
Saku vastasi puolipidätteisiin välillä hyvin. Toisinaan taas tuntui ettei ihan malttanut. Siinä sorruin itse samantien varmistelemaan ohjilla. Mutta ei ollut raskas edestä. Sitten tehtiin siirtymiä ravista käyntiin. Parhaimmillaan pelkällä istunnalla. Eteen vastasi hyvin. Ravissakin vähän temponmuutoksia. Yritin ajatella ratsua nippuun, koska eivät ne ohjani taas ainakaan liian lyhyet olleet. Tuli parempiakin pätkiä. Yhä yritin keskittyä taivuttamiseen. Vaikka heppa oli hetkittäin kiireinen niin kuunteli tosi kivasti eikä juossut alta.
Laukat otettiin pääty-ympyröillä nekin aika itsenäisesti. Vasemmassa oli ensin säilytysongelmia. Samoin ongelmia irtautua uralta ja kulmasta ympyrälle. Irtautumisongelma parani kun sain oman katseeni ja rintamasuuntani käännettyä paremmin. Lopulta laukkakin säilyi. Oikeaan laukkasi vähän reippaammin ja siinäkin oli vähintään semipyöreä. Laukan jälkeen oli vähän innoissaan ja siinä raskaimmillaan edestä. Yhä kaikkea muuta kuin paha.
Ope kutsui meidät taas keskiympyrälle koolle ja yhä käynnissä taivuttelin ja lopulta yritin tehdä vähän temponmuutoksiakin. Mutta tämä ei ollutkaan välikäynti vaan tunti loppui. Mielestäni ihan kesken. Olisin halunnut laukata vielä. Mutta tultiinkin kaartoon.
Saku oli sympaattinen tapaus. Utelias ja seurallinen. Aavistuksen häslä. Mutta oikein rapsuteltava.
Ongelmia:
joitain kommunikaatio-ongelmia
Parannusta:
asiallinen ratsu
myötäsi hetkittäin
yritin muistaa pitää elävät kädet, ei seinää kuten Jasu aiemmin sanoi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora