Uhkaamassa kärkikahinoita

Sunnuntaina pääsin Annen armosta kisaamaan Hempalla. Anne päätti myös kisakorkeuden puolestani: 90 cm. Vähän ämpyilin mutta treenit menivät hyvin, joten tässä pysyttiin.

Annu kuvasi ratapiirroksen.

Radan kävelin jo 70 cm aikaan. Kunhan muistaisin hypätä oikean ykkösen. Uusintareititkin oli aikamoista kääntelyä. Tarjolla oli tiukkoja sekä hasardeja uusintateitä. Päädyin vain tiukkoihin koska kuulemma muutkaan ei aikoneet mennä hulluja.

Anne hyppäsi Hempalla alle 80 cm. Sain siis valmiiksi lämmitellyn ratsun. Maneesissa kyytiin ja käveltiin hetki pitkin ohjin. Ruuna oli ihan rauhassa, tosin yleisökin oli tyhjennyt. Ravatessa sain yhden takapotkujumin, mutta siitä päästiin nopeasti yli. Pyysin ravia vähän eteen. Laukassa myös. Hypyt meni ok. Ristikolle loikkasi ensin kaukaa mutta siitä saatiin itsemme synkrooniin. Pari hyppyä ristikolle, muutamia pystylle ja okserille pari ensin 80 cm ja pari vielä 90 cm. En hypännyt vinohyppyjä mutta testasin kuinka nopeasti esteen jälkeen ruuna kääntyy. Kääntyihän se. Ekalla kerralla vähän hermostui ja pomppi mutta minä vain taputin hienosta käännöksestä.

Oltiin verkkaryhmän kolmantena ja näin pohjille kaksi siistiä nollaa. Lähdin nälkäisenä liikkeelle ja päätin kääntää oikoreitit. Kun nostin laukan niin ruuna tuntui vähän hitaalta. Tein ympyrän ja vielä toisenkin että sain laukan rullaamaan. Esteet ylittyi kivasti empimättä. Hyppyytin yhä vähän kaukaa mutta hyvin vastasi. Linja mentiin sujuen neljällä. Hemppa hoiti itse myötälaukat. Nelosen jälkeen unohdin radan hetkeksi mutta vitonen tuli hyvin vastaan. Kaarre kutoselle sujui viidellä ja seiskakin löytyi.

Puhtaalla ykkösvaiheella päästiin jatkamaan uusintaan. Muistin jo hypyssä ajatella oikealle ja kasille tehtiin ihan asiallinen semitiukka tie. Noin 9 askelta. Kolmosen sisäpuolelta ja hieman uhkarohkea tie ysille. Laukka sammui, suoristus jäi lyhyeksi ja lopulta hypättiin vähän läpi. Riskistä aiheutui pudotus mutta tämä oli harkittu. Nollasin tilanteen nopeasti ja yhä oli pieniä hahmotusongelmia että missä on seuraava este. Muistin kuitenkin tässäkin tehdä tiukemman tien ja osuttiin oikealle esteelle. Sitten kiersin keskiesteet ennen kahtatoista (joka oli sama kuin 7). Pikkusen pullahti viimeinenkin kaarre pitkäksi.

Tuloksena siis 0-4. Kysyin että paljonko jäätiin superponin ajasta. Vastaus oli ettei yhtään. Tässä vaiheessa oltiin luokan nopein ratsukko. Lopulta luokan nopein ratsu oli meitä reilut 1,5 sekuntia nopeampi (yhdellä pidemmällä tiellä). Ilman pudotusta oltaisiin oltu tokana. Tosin en ajattele sitä niin. Vaan että kunhan saadaan vähän lisää treeniä alle niin ollaan oikeasti uhka ruusukekahinoiden kärkisijoillakin. Tähänkin rataan olen oikein tyytyväinen. Bonuksena oltiin kaikki välit myötälaukassa!

90 cm tuntui tänään oikein hyvältä korkeudelta. Hemppa vastasi apuihini hyvin eikä korkeus pelottanut yhtään. Nälkä kasvaa ja nyt rupeaisi metrin radat houkuttamaan ihan tosissaan ens kesälle!


Anne videoi ratamme.

Vaikken omaa ruusuketta nyt saanutkaan niin tiimille tuli silti 3. Anne sai Tupulla puhtaan radan ja Kaisa ponitykitti 70 ja 80 cm!