Tiistaina oli toistaiseksi viimeinen Holopaisen tunti Heponiityssä. Sain jatkaa yhä Sakulla. Tänään ruuna oli vähän häslä tallissa. Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 4. Maneesi tuntui lämpimältä, pihalla oli +5°C.
Taas aloitettiin käynnissä ympyrällä. Vasen kierros taisi olla helpompi. Tehtiin myös hidastuksia ulko-ohjalla. Ohje oli myödätä kun ratsu toimi ja Saku kuunteli pyyntöjä hyvin. Välillä se olisi halunnut mennä vähän lujempaa mutta vähän isommalla pidätteellä aina hidasti. Lisättiin tähän myös takaosan väistätystä. Painoni tuppasi kippaamaan varsinkin vasemmassa kierroksessa liikaa vasemmalle. Erikoista. Kun sain istuttua suorassa väisti Saku helposti ja pääsin kiittämään. Eikä se kiihtynyt vaikka myötäsinkin. Taas ope painotti rentouden merkitystä kaikessa tekemisessä.
Suoralla uralla jatkettiin ravissa. Päätyihin sai tehdä voltit, pitkille sivuille käyntisiirtymiä keskimmäisten kirjainten kohdalle. Ihan alkuun Saku oli ravissa jopa vähän hidas. Ravissa ohjat tuntui pitkiltä varsinkin siinä vaiheessa kun piti siirtyä käyntiin. Ope kommentoi että varmistelen ja jään liikaa pitämään siirtymissä raviin ja itse ravissa. Yritettiin kouluttaa sekä mut että Saku siihen että jotain pyydettiin ja palkattiin oikeasta reaktiosta. Kun siirryttiin käynnistä raviin ruuna tuntui lähtevän juoksemaan alta vaikka annoin kuinka vähän pohkeita. Tämä tarkoitti siis sitä että en saanut ruveta heti ensimmäisestä raviaskeleesta himmailemaan menoa vaan ensin piti kehua siitä että mentiin eteen. Jotain tässä jäi oivaltamatta, sillä omasta mielestäni meno ei parantunut yhtään. Siirtymät ravista käyntiin tuli edelleen pahasti kättä vasten ja etupainoisina eikä ohjasotteetkaan olleet ihan keveitä. Jotain myötäyksessä, tuntumassa, ohjaspituudessa ja ajoituksessa meni mielestäni pieleen. Ope sanoi että meno parani. Hmmm.
Siirtymiä mentiin kierrostolkulla kumpaankin suuntaan mutta mielestäni homma jäi silti kesken. Sitten vaihdettiiin pääty-ympyrälle ja nostettiin ravista laukkaa ja siirryttiin takaisin raville. Kun kenotin nostoissa eteen (enkä tätä tietenkään tajunnut) niin nostot oli kamalaa sähellystä. Saku oli lisäksi katseella ohjautuva eli jos halusin välttää kulmien nuohoamisen niin oman katseen piti olla aina puoli kierrosta eteenpäin. Hankalaa mutta sain itseni kuriin ja osasin korjata ihan itse. Käsky "istu satulaan" ei ollut kaikista selkein kun en tajunnut etten siellä ole ja miten en ole. Vaan kun sain itseni takakenompaan niin nostot oli tosi siistejä. Takaisin raville ehkä pikemminkin valuttiin kuin siirryttiin tasapainossa. Mutta opella oli niin paljon katseltavaa laukkaajissa ettei kovin henkilökohtaista huutia saatu. Siitä olen ihan tyytyväinen ettei kulmista sanottu. Tajusin sen toki itsekin. Ei kovin suuria puolieroja. Oikeassa kierroksessa nosti jokusen kerran vasemman. Ja välillä ei meinattu päästä ollenkaan laukkaan jos kenotin. Järkyttävän vaikea huomata omia kenouksia. Viimeksi uralla laukat meni mielestäni paremmin.
Loppuraveissa Saku malttoi hetkittäin ja välillä tuli tunne ratsun kiihtymisestä. Vaikka kuinka ajattelin pientä, hidasta ja raskasta kevennystä niin silti ope pääsi siitä sanomaan. Puhui myös siitä että pitää keskustella juuri sen ratsun kanssa, jonka kanssa tekee töitä. En tiedä tulkkasinko omiani mutta tuli sellainen olo että en kuuntelisi ratsun viestejä open mielestä. Jäi sellainenkin kuva että ope kuvitteli minun ajattelevan että ruuna lähtee ravisiirtymissä käsistä kun kyse oli altajuoksun tunteesta. Kovin kovaahan Saku ei mennyt.
Ongelmia:
oma istunta
liiallinen varmistelu edestä
en saanut Sakua rehellisesti malttamaan
tunnistaa ero vedon ja tuntuman välillä
tunnin jälkeen tunsin itseni taas huonoksi ratsastajaksi
Parannusta:
saatiin kaikki tehtävät tehtyä
väisti, kuunteli ja nosti laukat parhaimillaan kevyesti ja siististi
Pätkiä meidän menosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora