Sunnuntaina valoisan aikaan lähdettiin Tallinmäeltä maastoon kolmen ratsukon voimin. Maa oli luminen/jäinen, joten hokit ja tilsakumit (Hempalla edessä) tuli tarpeeseen. Ratsukoita oli 3 ja saatiin Hempan kanssa johdattaa joukkiota. Lähes paistoi aurinko ja keli oli pari astetta plussalla. Keväinen ilma.
Lähdettiin oikealle samaan suuntaan kun muinoin lähdin Easylla. Taisi olla vasta toinen kertani tänne. Hemppa vähän jännittyi koirista alkumatkasta muttei mitään pahempaa. Tiellä ravattiin ja ruuna tuntui kuin tanssivan kun askel oli niin kevyt. Otettiin laukkaakin. Alkuun laukka vain keinui rauhallisesti. Reippaampikin laukka tuntui kuin olisi ollut keinuhevosen kyydissä.
Mentiin radan yli. Tosin ensin odotettiin juna. Kuntoradalla laukattiin ja siinä Hemppa vähän poukkoili sekä vaihteli kaistaa. Ihan kuin olisi tullut pieni pukkikin. Laukka ainakin vaihtui sujuvasti ihan omin avuin. Tien tummemmasta läikästä Hemppa hyppäsi yli. Hassu ruuna. Välillä vähän himmailtiin ja odotettiin kavereita. Sitten taas pyysin eteen ja tässä vaiheessa ruuna rupesi itsekin vähän imemään eteen. Huiput silti vain 44,1 km/h. Jarrut toimi hyvin ja otin päässä käyntiin. Mentiin kyllä jo risteyksestä ohi.
Lopuksi vielä ravailtiin kunnon letkein askelin kotia kohti. Sekä otettiin tiellä pieni rento laukkapätkä. Loppumatka käveltiin.
Vaikka oltiin ripeitä ja selvitettiin lenkki reilussa tunnissa niin olisin mieluusti käynyt vielä ravailemassa jonkun lenkin. Hemppakin tuntui siltä että olisi voinut hyvin jatkaa. Kuumakaan sille ei tullut vaan hikosi vain aivan aavistuksen kaulan alta ja satulavyön kohdalta.
Edelliskerralla Hemppa oli paljon tasaisempi mutta ei tämäkään vielä paha ollut. Missään vaiheessa ei huolettanut. Enkä jännittänyt edes liukkautta. Hokit purivat hyvin eikä lipsuttu kertaakaan.
Ongelmia:
ruunan hetkittäinen jännittyneisyys
Parannusta:
vähän innostui laukassa
Hemppa on vaan niin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora