Torstaina pihalla satoi nollan tuntumassa lunta kun ajoin tallille. Nyt oli odotetun ilman satulaa -ratsastuksen päivä. Toivoin Lidaa ja koska mitään vastalauseita ei tullut niin Lidan myös kävin tarhasta hakemassa.
Esteitä kasattiin maneesiin 4 ristikkoa jumpaksi. Alkuun olivat tosin kahden puomin kasoina. Aloitettiin käynnissä volttaamalla jokaisen ympäri. Tämä vielä onnistui. Ravissa volttaaminen oli hankalaa. Ope kaipasi tiiviimpää ulkotukea, kaulaa suoraan ja sitä että kääntyisin itsekin menosuuntaan. Vaan epätasaisissa sivuliikkeissä pysyminen oli vaikeaa.
Laukassa tehtiin ensin nostoja uralla. Taas Lida tiputteli raville. Ensimmäisellä raviin pudotuksella käperryin harjaotteeseen pysyäkseni kyydissä. Vaan totesin että Harmoniankin laukan jälkeisessä ravissa osasin istua ihan hyvin ja sillä päätöksellä se onnistui Lidankin kanssa. Laukassa voltattiin esteiden ympäri sekä tultiin ensin loivaa kiemuraa ylittäen eka ja vika puomi (tästä ei tullut juuri mitään, pudotti raville eikä kääntynyt). Vasen kierros ei ollut juuri helpompi. Ravivolteilla huteraa. Nyt sain sentään tamman pysymään loivalla kiemuralla lähes laukassa ja osumaan myös jälkimmäiselle puomille. Open koiran iltavillit vähän häiritsi meidän keskittymistä. Hetkittäin Lida jännittyi koko kropastaan kun ovella oli liikettä.
Tämän jälkeen tultiin laukassa samaa puomien yli volttailua. Vasen kierros oli hankala kun tamma yhä pudotteli raville. Kaulakin halusi mutkaantua liikaa, kumpaankin suuntaan. Kun vaihdettiin oikeaan niin tapahtui jonkinlainen herääminen ja Lida löysi imun puomeille. Tehtävä helpottui hirmuisesti kun edettiin. Jälkimmäinen kierros tuntui tosi priimalta kunnes loppuun tuli taas pudotus raville.
Sitten ruvettiin tulemaan estelinjaa suoraan. Välit olivat n. 6 metriä eli askel joka väliin. Esteet olivat tosi maltillisen kokoisia ristikoita. Ensin oikeassa kierroksessa. Oltiin niin innokkaita että mentiin ekoina. Lida sujui hyvin eteen ja itse olin hyvin kartalla ratsastamassa eteen tai hidastamassa. Kivan helposti ja sujuvasti meni. Jokusen kerran laukka taisi vaihtua vääräksi joko tässä tai aiemmin voltatessa. Ope ohjeisti pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla ja se auttoi. Kertaalleen myös kolistiin esteisiin (ei pudonnut). Tähän ope antoi vinkiksi myödätä paremmin ja sillä loppui kolinat. Ristikot pikkuhiljaa nousi ja homma vaan pysyi mukavana ja helppona. Sitten samaa toisestakin suunnasta ja yhä tyylillä.
Otettiin välihuilit ja ope muutti tehtävää. Kaksi ristikkoa innarina, 1 laukka väliin ja okseri. Vasen kierros. Ekalla ylityksellä odotin ristikoiden väliin askelta mutta eihän semmosta tullut. Okseri meni joka kerta hyvin. Kertaalleen tultiin niin huonolla askeleella sisään ettei ponnistuspaikka osunut yhtään. Lida hidasti ja minä jäädyin. Onneksi ope maiskutti meidät sisään tehtävälle. Okserilla kaivattiin myötäystä vähemmällä kuskin lapapyöristyksellä. Ei ollut tänään tarjolla.
Kertaalleen okserin jälkeen Lida veti vähän päätä alas. Hyvin epätyypillistä. Heilahdin sen verran että menin etukumaraan pois tasapainosta. Kun Lida tästä sitten hidasti en enää pysynyt kyydissä vaan valuin kaulasta pitäen maahan. Tups. Nauratti vaan. Pieni työtapaturma. Onneksi tipun kuin keiju.
Kierros toisensa jälkeen ope kysyi että nostetaanko ja vastasin innolla että saa nostaa. Kierros kierrokselta myös ylitettiin okseri vaivattomasti kunnes aika loppui kesken. Ei ollut yhtään paha vaan helppoa. Siksi hieman yllätti kun okserin loppukorkeudeksi paljastui n. 87 cm! Toisesta päästä 90, toisesta 85. Ilman satulaa ja helposti. Eikä yhtään jännittänyt missään vaiheessa. Tämä oli sitä itsensä ylittämistä. Ehdottomasti kannatti kinua tällainen tunti. Ja aloitin jo tunnin lopuksi sanomalla että lisää!
Ongelmia:
tiputteli laukasta raville
jännittyi hetkittäin
kuski ei pysynyt aina kyydissä
omat lavat ei pysyneet myödätessä alhaalla
Parannusta:
hyppääminen oli tosi helppoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora