Keskiviikkona estevalkkaryhmiä oli vain yksi, joten aloitettiin jo seiskan jälkeen. Minulle ratsuksi Senja ja saatiin niukasti vaaditut 4 osallistujaa täyteen.
Odotin taas kovaa pakkasta ja pukeuduin sen mukaan. Tallilla olikin vain -11°C. Eipä palellut toppahousuissa. Vaatearpomisen takia olin vähän aikataulustani myöhässä.
Vasta siinä vaiheessa kun olin menossa harja kädessä harjamaan niin tajusin että Senjan karsinassa onkin Portas. Senja olikin vielä pihalla! Onneksi löytyi arvelemastani tie ykkösestä. Olin siis vielä pahemmin aikataulustani jäljessä. Loimen vein pois vasta tunnin jälkeen. Satulan sain toimitettuna. Karseat tilsat joka jalassa eivät auttaneet asiaa. Eipähän viluttanut niiden irrottamisen jälkeen. Nyt muistin jännesuojat vasta tunnin jälkeen. Viimeksi unohdin ne tunnin jälkeen harjaämpäriin.
Lopulta olimme Senjan kanssa yllättäen jo toisina paikalla. Toki perään pakitettiin vielä keräämään tuore kasa pihalta. Sitten esteiden kasailu. Tänään olin taas toppavaatteineni ja turvaliiveineni niin kankea että muovipenkiltä oli hankala päästä kyytiin.
Alkuverkassa Senja tuntui räjähdysherkältä. Oli vähän pinkeä ja otti muista kipinöitä. Ei onneksi kovin pahasti tuijotellut. Taisin itse jännätä enemmän Senjan reaktioita apuihmisen heilumiseen. Ohje oli taivutella jo verkassa. Tein jokusen vaihdonkin. Toiseen suuntaan en ehtinyt ravata. Onneksi Senjakin rauhoittui kun muut eivät enää laukanneet.
Verkkahypyt tultiin keskimmäisellä kavaletilla reilusti vinohypyillä lävistäjätyyliin. Myötälaukat löytyivät hyvin. Välillä oli ahdasta.
Tultiinkohan tämän jälkeen yksittäisinä pysty ja okseri. Tosin ensin ristikkoina. Vähän lävistäjämäisesti lyhyehkö lähestyminen ja pidempi jättö. Piti jatkaa uralle asti. Okserille tuli taas sanomista että ohjat kädessä ponnistukseen asti. Nyt huomasin hyvin miten Senjan juuri ponnistaessa löysäsin ohjat. Lisää painetta seuraavalle kierrokselle ja parani. Tänään esteet näyttivät taas isohkoilta vaikka maksimikorkeus taisi olla 75 cm. Yritin tolkuttaa itselleni että ne ovat pieniä. En jostakin syystä halunnut uskoa.
Päivän hankalin osuus oli kolmen kavaletin serpentiini. Kavaletit oli linjattu siten, että ne olisi hypätty suoraan tulemalla radan poikki. Nyt niitä oli kolme pituushalkaisijalla. Tarkoitus oli hypätä ne vinoon ja tehdä niiden väleihin mahdollisimman pienet kaaret. Hieman samaan tapaan kuin tultiin lokakuussa kurvailukavalettitunnilla.
En tiedä haittasivatko pysty ja okseri väleissä (tuskin) vai yritinkö tehdä liian pieniä kaaria. Senja teki aika isot loikat kavalettien yli ja toki kiihtyi samalla. Ainakin kertaallen vipsaistiin ohi. Jokunen keilattiin ja lopuksi tuli muutama pysähdyskin. Kiihtyessä tuli enemmän kiire ja hypyt tulivat enemmän radan poikki kuin vinoon. Askeleita taisi väleihin tulla noin kolmesta viiteen. Kolme olisi ollut kiva mutta meno oli ihan liian holtitonta siihen. Onneksi vähän tasoittui toistoilla.
Toisella pitkällä sivulla oli kolmen kavaletin jumppa. Ratamme alkoi sillä eikä sitä tultu muuten kuin radalla. Siitä serpentiinille, lävistäjillä okseri ja pysty ja lopuksi serpentiini vielä toiseen suuntaan.
Ensimmäinen kierros kiihtyi kaikilla loppua kohti. Toisella kierroksella piti ottaa pystyn jälkeen käyntiin tai tarvittaessa peruuttaakin. Peruutettiin kahdesti. Se helpotti muttei vieläkään tullut ihan tyylipuhdasta.
En muista hypättiinkö jossakin vaiheessa okseria ja pystyä erikseenkin. Ainakin yksi sakkokierros meillä tuli okserille. Piti jatkaa pidempään suoraan ja pitää tuntuma hyppyyn.
Lopuksi tultiin vielä kiemura (serpentiini) ja okseri. Nyt väleihin toivottiin neljää askelta. Otin Senjaa nyt enemmän tosissani kuulolle ja peruutettiin kuuliaisuuden vuoksi vähän lisää. Sain malttamaan tekemään pienempiä hyppyjä. Vaan nyt lakkasi hyppäämästä. Tuntui että ensimmäisellä kierroksella säikähti jotakin ja pysähtyi. Toisella yrityksellä päästiin. Seuraavalla kierroksella sama juttu. Askelvirhe, eikä enää halunnutkaan yli. Tuntuu etten ihan keksinyt mikä tässä meni pieleen. Hypyistä kuitenkin tuli hallitumpia mutta ehkä pidin itse hypyissäkin liikaa? Ope arveli että Senjalla meni kuppi nurin tehtävän hinkuttamisen kanssa.
Kiva ja sopivan haastava tehtävä. Helpottui kun neljään askeleeseen ratsastin tahallani aavistuksen pulleammat kaaret. Tämä olisi pitänyt tajuta heti alkuun. Yritin vain mahdollisimman vinosti yli.
Loppuraveissa Senja oli taas oikein rento ja letkeä. Venytti pidemmällä kaulalla eikä nykinyt ohjia.
Purettiin esteet ja tallissa oli ihanan rauhallista kun oletetun pakkasen takia kahta viimeistä koulutuntia ei ollutkaan eli vain me 4 estetuntilaista purkamassa hevosia. Ei ollut sulia kylmäsuojia eikä pitkiä jonoja pesupaikalle.
tilsojen irrotus
unohdin jännesuojat
liuta kieltoja kavaleteille
killuin taas hyppyjen jälkeen jalustimilla ja muistin aina vasta jälkikäteen
Parannusta:
myötälaukat
serpentiini tasoittui toistoilla
loppuraveissa oli rento ja letkeä
Muutama videopätkä tehtäviltä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora