torstai 25. helmikuuta 2021

Pikkurataa isossa hallissa

 Torstaina oli kaunis aurinkoinen päivä ja lämpötila nousi pitkästä aikaa plussan puolelle. Vielä illalla tallille ajaessa mittari näytti niukasti plussaa.


Suojamuoti parhaimmillaan.
©Hanna Moisanen

Ei yllättänyt että tänään sain Senjan. Humman ainoa tunti tälle päivälle. Löytyi karsinastaan muttei selvästi ollut ollut vielä kovin kauaa sisällä sillä toisesta etusesta löytyi vähän lunta. Varustus meni sukkelasti eikä ollut yhtä hapan kuin mitä on välillä viime aikoina ollut. Plussaa uusista jalustinkumeista!


Hyppääminen on kivaa!
©Hanna Moisanen

Jalkkarit olivat eilisen jäljiltä vikoissa rei'issä enkä lähtenyt säätämään. Menin myös pitkästä aikaa koko tunnin ohuemmilla hanskoilla sekä ilman takkia. Tunnilla oli 6 ratsukkoa.


Eipä ole ohjia heitetty pois.
©Hanna Moisanen

Odotin että oltaisiin tehty taas loivia kiemuroita ja vaihtoja mutta olinkin väärässä. Pitkällä sivulla oli sarja kahdesta pystystä. Välissä oli punaisia lötköpuomeja askelmerkkeinä. Lisäksi oli "vesimattopysty" toiveideni mukaan vierekkäisistä sinisistä lötköpötköistä. Sekä kaareva linja pystyltä okserille.


Nätti Senja ja kuskin karhukädet.
©Hanna Moisanen

Alkutunnista verkattiin taas itsenäisesti. Senja oli vähän vyöryvä ja pinkeä eikä tilanne juuri parantunut vaikka yritin nyt ihan tosissani puuttua siihen heti alusta asti. Oikeaan kierrokseen vain vähän arasteli ovikulman ihmisiä, ravissa ja laukassa. Vasemmassa laukassa sen sijaan ekalla ohituksella säikähti yksäripuolella ollutta yksinäistä kavalettipalikkaa ja otti sivuloikan. Pysyin hyvin kyydissä mutta ei tuntunut mukavalta (fyysisesti).

Laukattiin verkassa yksittäisen punaisen lötköpötkön yli. Päästiin yli mutta alkuun molemmat Senjan kanssa vähän varmisteltiin. Ehkä neljäs ylitys rupesi olemaan normaali.

Hypyt aloitettiin oikeassa kierroksessa sarjalta. Pidin ekalla kerralla vähän liiankin tukevasti edestä, sillä jännäsin Senjan reaktioita punaisiin lötköihin. Ei kummempaa ja yli mentiin. Pikkukorkeuksilla tuli kiva määrä toistoja. Kertaalleen Senja yllätti ja loikkasi jo askelta ennen. Kummasti loppua kohti parani kovasti vaikka esteet nousivat. Vika pysty nousi jonnekin 85 cm paikkeille. Hyvin sisään, kevyt tuntuma, suora linja tehtävällä ja sen jälkeen ja eilistä paremmat mukautumiset hyppyihin. Jes!

Sitten tultiin toiselta reunalta kaareva linja pystyltä okserille. Kuulin metrimäärän mutta unohdin sen jo. Kakkosella se alkoi. 6 laukkaa piti ottaa väliin. Siitä jatkettiin pikkupystylle, jonka alla oli neljä sinistä lötköpuomia.


Näyttää siltä että kroppaa kiertämällä yritetään varmistella vaihtoa.
©Hanna Moisanen

Ekalla kerralla kaareva väli tultiin kuitenkin liian isosti. En muista livahtiko viiteen vai tuliko loppuun liuta miniaskelia. Okserilla laukka ei tainnut vaihtua. "Vesimattoa" lähestyessä Senja tuijotti seinällä ollutta opea ja kuvaajaa niin intensiivisesti ettei huomannut koko estettä ja mentiin siitä läpi. Täyskaato, ei hyppyä. Tällaiset "kiellot" ottaisin mieluummin kisoihinkin äkkipysähdysten sijaan. Eipähän tainnut kauhistua valemattoa siis.


Kumpi pomppaa korkeammalle?
Vesimatoke alla.
©Hanna Moisanen

Toisella kerralla saatiin ekaan väliin tasaiset 6 askelta ja vaihto. Toki unohdin jatkaa suoraan ja tehdä päätyyn hyvän tien. Vesimatokkeesta päästiin nyt asiallisesti yli kun ihmiset olivat sijoittuneet muualle.

Välikäynneissä jossakin kohtaa tuntia Senja otti vielä toisen kunnon sivuloikan kun ihminen nousi opejakkaralta seisomaan parinkymmenen metrin päässä. En vain tajua miten se oli muka niin pelottavaa. Pysyin tässäkin hyvin kyydissä vaikka ohjat olivat pitkinä. Tosin taas tuntui siltä että sisuskaluni vaihtoivat heilahduksesta paikkaa.

Tultiin sitten vielä rata. Kaarevan linjan pystyn alle laitettiin kaksi kavalettipalikkaa. Käytiin Senjan kanssa tuijottamassa niitä epäkorrektisti kohtisuoraan molemmista suunnista juuri kuten opet eivät suosittele. Yllättävän vähän mitään Senja niistä tuumasi. Näemmä voi olla tavaraa, mutta ei yllätyksiä tai mitään liikkuvaa.


Päivän ensimmäinen hyppy kavalettipalikoiden yli.
Aika keskeltä!
©Hanna Moisanen

Toinen eli viimeinen kavalettipalikkahyppy.
©Hanna Moisanen

Meidät jätettiin viimeisiksi. Parin ensimmäisen suorituksen ajan kävelin katsomopäädyssä (ettei nuori heppa ja poni joutuisi olemaan yksin ratsikoulupäädyssä). Sitten mentiin muiden mukaan ratsastamaan tyhjenneessä yksäripäädyssä. Yritin ottaa Senjaa kuulolle ja pois yhä vähän vaivaavasta vyörymisestä. Jännittyi toisessa päässä rahtusen ja oven kohdalla olin aina varautunut sivuloikkiin. Niitä ei onneksi tullut.

Tein vähän laukkaympyröitä ja siirtymiä. Ravitohotukseen auttoi hetken maltillinen käynti.

En katsonut estekorkeuksiamme mutta vesimatoke oli pienempi, sarjan b isompi ja muut ehkä siellä 80 sentin paikkeilla. Senja oli suht kivasti kuulolla, vaihtoi myötälaukat, ei tuijotellut esteitä ja vastasi apuihini. Tehtiin nyt hyvät kaarteet päätyyn asti. Oltiin hyvin linjoilla ja humma pysyi suht rentona. Parissa välissä meinasi vähän kiihtyä mutta olin herkästi puuttumassa ja reagoin hyvin. Paikat esteille olivat hyviä ja meno kaikkiaan oikein sujuvaa. Sarjavälissä ope vielä sanoi että muista olla pystyssä ja ohje tuli juuri täydelliseen aikaan. En siis retkunut vikalla isommallakaan pystyllä.

Olin hyvin tyytyväinen! Ope sanoi että tempo oli tähän halliin ja tälle tasolle oikein hyvä. Täsmensiköhän että kovempaa ei tarvi mennä. Senja oli kuulemma vähän katsonut kavalettipalikoita korvat hörössä, itse en ehtinyt huomata moista.


Hii!
©Hanna Moisanen

Kysyin lopuksi vielä eilisestä kiellosta että pitäisikö Senja saada kammettua niistä yli. Vastasi että hevosen viisautta olla hyppäämättä ihan mistä sattuu paikoista. Tästä olen kyllä samaa mieltä. Kunhan Senja vaan muistaisi tehdä kiellot jatkossakin tarpeeksi rauhassa jotta pysyn kyydissä. Hah! Tähtäämme pikemminkin ennakointiin, kuten ope sanoi. Siihen että paikat osuisivat, eikä tarvitsisi turhia kiellellä.

Selästä tulon jälkeen Senja ei tänäänkään malttanut seistä aloillaan. Yleensä olen pyytänyt peruuttamaan takaisin paikoilleen. Tänään kokeilin itseni ympäri pyörittämistä. Kahdesti piti pyörittää, sitten malttoi seistä.

Ongelmia:
kaksi kunnon sivusäikkyloikkaa
keilasi esteen kun tuijotti ihmisiä
alkuun vähän vyöryvä
ei seissyt kaarrossa aloillaan

Parannusta:
ihanasti toiveiden toteuttamista "vesimatolla"
Senja ei tuijotellut erikoisesteitä
oikein siisti ja tasainen rata
olin paremmin hypyissä mukana

Pinja videoi tuntiamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora