Lauantaiaamun estetunnille sain taas Senjan. Sillä olen mennyt sangen pitkään jo joka lauantai. Humma löytyi sisältä ja oli puruinen. Silti olin sukkela ja oltiin muiden kanssa samaan aikaan valmiita. Pakkasta oli taas se viitisentoista. Siitä sitten lämpeni. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.
Arvelin oikein ja tehtävä oli alkuviikolta tuttu. Täsmälleen samat jutut kuin torstaina. Tosin sillä erolla että kellotehtävän välit olivat tänään 9 metriä, eikä 8 kuten torstaina.
Alkuverkassa yritin ratsastaa kevyelle tuntumalle. Nyt mietiskelin kaikkia torstain jälkeen jälkiviisastelemiani juttuja lapojen hallinnasta ja ulos asettamisesta ja yritin toteuttaa. Ovikulmaa ei tuijoteltu mutta nyt pelasin varman päälle ja mentiin siitä aina käynnissä ensin ohi kun jotakin muuttui. Aika paljon muuttui tunnin aikana.
Aloitettiin taas kavalettitehtävän ravipuomeilla. Ensin vähän sisäreunasta, sen jälkeen ihan näppärästi joka kerta. Maltilla ja rennosti tms. kommentoi ope.
Laukassa tultiin kaari ensin puomeina. Ei ihan yhtä täsmällistä kuin viimeksi. Ainakin kerran tultiin huonosti sisään ja tuli ravisöhellystä. Toki myös siististi ja tasaisesti. Lavat tuntuivat molempiin suuntiin painuvan oikealle. Kavalettien kanssa oli ehkä jopa helpompaa. Oma suurin mokani oli jäädä vähän liikaa pitämään ja varmistelemaan ohjalla. Ope kaipasi rennompia käsiä ja alkuun tuntui että tuntuma meni vain nykiväksi. Jospa se siitä vähän paranikin.
Muualla tein siirtymiä ja yritin saada painoa takaosalle. Sekä yhä lapoja käännöksissä haltuun.
Kellotehtävässä tultiin ensin puolikas kierros, myöhemmin kokonainen. Ei tässäkään yhtä tasaista kuin viimeksi. Kiinni ja eteen. Plussaa siitä että keskimmäinen ristikko ylittyi joka kerta oikein hyvin ja hyvällä reitillä. Eikä oven luona tullut kovin pahoja sivuliirailuja.
Taas mentiin koko höskä ensin vasempaan, sitten oikeaan kierrokseen. Parannettiin loppua kohti ja viimeinen kierros kellotehtävällä oli rento ja tasainen. Lakkasin yrittämästä liikaa ja ehkä vähän matkustelin jopa. Värkkäämistä taisi olla siis liikaa.
Estekorkeus pysyi tänäänkin niin mininä että lasken tämän kavalettitunniksi. Turvaliivin laitoin rutiinisti enkä sitä pahemmin harmitellut. Ilmankin olisi pärjännyt.
Loppuravit olivat ripeähköt. Ei mitään kovin mullistavaa. Senja jatkoi seuraavalle tunnille ja keräsin taas hetken kakkoja hallista.
useampia huonoja paikkoja puomeille
Parannusta:
ei juuri säikkynyt (kävin näyttämässä tilanteen käynnissä aina kun jotakin muuttui)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora