Maanantaina oli vihdoin lämmennyt ja pakkasta oli enää nelisen astetta! Tänään olin ekaa kertaa vakipaikkalaisena iltapäivän pienryhmätunnilla. Viimeinen koulutunti ennen sunnuntain koulumerkkisuorituksia. Enkä tietenkään ehtinyt katsoa ohjelmia etukäteen läpi. B-merkin ohjelmasta en tykkää. Vaihtoehtoina oli aikuismerkki (josta en yhtään muista miten se menee) tai A-merkki. Mutta pohdin onko A vähän liioittelua ekaksi yhteiseksi radaksi.
Ratsuksi tuli toki Senja. Se löytyi pihalta ja oli juuri ehtinyt syödä heinänsä. Tallissa loimi pois. Tilsat irtosivat ihanan helposti. Tänään heiluttelin itselleni omaa tilaa harjatessa. Senja kun taas tuli turpa turhan lähelle uhittelemaan. Se auttoi.
Alaturpis oli hukassa. Ei kuulemma puuttunut tarkoituksella, joten otin uuden. Itseni varustin kisakamppeilla eli laitoin pitkästä aikaa kannukset. Raipan jätin pois. Käytännössä en huomannut mitään eroa.
Tunnille tuli 6 ratsukkoa. Alkuverkkailussa Senja aloitti kompuroimalla paristi ekan ravikierroksen aikana. Sen jälkeen ei onneksi enää. Mutta ei ollut kovin elastinen vaan enempi kankea ja vastusteleva. Kompuroinnin takia yritin heti alusta ratsastaa painoa takaosalle. Ympyröillä asetin ulos. Ehdittiin laukata vain toiseen suuntaan.
Tänään tultiin koko tunti taas keskilinjaa kohti katsomoa. Jatkettiin taas edelliskertaisesta eli istunnalla ratsastamista luvassa. Alkuun kevennettiin ravissa 1 alas, 2 ylös. Hankalinta oli laskemisen lisäksi muistaa keskittyä ratsastamiseenkin. Aina jos tuli herpaannuksia niin kevennys automatisoitui normaaliksi. Muuten ei ollut suurempia ongelmia "valssikevennyksessä", kuten itse sitä ajattelin. Senjaa pyöreämmäksi, puolipidätteet, muistutteli ope.
Tämän jälkeen jäätiin käyntiin ja istuttiin normaalisti satulaan. 10 askelta "ylös", 2 "alas". Eli 10 askelta käyntiä eteen tuntumalla, niska ylhäällä. Kaksi peruuttaen taakse ilman tuntumaa niska alhaalla. Tuntumalla Senja peruutti alkuun yllättävän hyvin. Mutta kun yritin höllemmällä tuntumalla (tai sitten tuntumallakin) niin tuli taas niskojen nakkelua ja juurtumisia. Aina välillä luulin keksineeni missä oli vika mutta seuraavalla kerralla ei taas onnistunut. Muutama meni vinoon mutta pääosin suht suoraan jos päästiin taakse. Ehkä kolmannes peruutuksista oli ok.
Seuraavaksi käynti vaihdettiin raviin. Noin 20 askelta ravia niska ylhäällä. Sitten 4 askelta peruutusta taakse. Askelten määrämme oli vähän epämääräinen. Mutta ravi oli aika hyvä. Siirtymät ravista seis ja peruutuksesta raviin tulivat aika kivoiksi. Peruutus pysyi hankalahkona.
Lopulta tehtiin vielä viitisen askelta laukkaa ja sitten pari askelta (en kuunnellut ohjeita tarpeeksi tarkkaan) käyntiä. Käynti taas löysällä ohjalla ilman tuntumaa. Eikä saanut kiirehtiä käynnissä. Nostot olivat aika kivoja ja molemmat laukat nousivat joka kerta toivotusti. Myös keskilinjalla! Ovikulmaa Senja ei katsellut yhtään.
Laukkojen jälkeen tehtiin vielä ravia. Tuntumalla eteen. Sitten istunnan alle odottamaan. Jalat irti ja ohjat pois. Yllättäen Senja teki tämän tosi hienosti! En olisi arvannut miten hyvin jää kuulolle. Tosin loppua kohti ei enää malttanut ihan yhtä hyvin.
Sitten kun sai lähteä ratsastamaan vähän eteen niin loppuraveissa vauhtia olikin reilusti. Yritin pidemmällä ohjalla taivutella. Eikä meinannutkaan kompastella vaikka kulki pää alhaalla. Unohdin katsoa peileistä mutta nyt vihdoin kaula taisi olla säkälinjaa alempana.
Kyselin opelta suosituksia sunnuntain merkkisuoritusradaksi. Merkkejä en tarvitse, ajattelin lähinnä ratatreeninä. Vastaus oli että rohkeasti vain A. Sinne siis.
peruutukset olivat yhä hankalin osuus
jokusen kerran nyhti ohjia
Parannusta:
ei ollut himopakkanen!
tilsat lähtivät helposti
siirtymät paranivat
jäi hienosti istunnan alle ravissa
myötälaukat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora