Perjantaina pakastui iltaa kohti. Pimeää tuli jo iltapäivästä. Turkalle ajellessa auton mittari näytti -3°C. Vihdoin tajusin laittaa välihousut tälle syksylle.
Edellinenkin tunti hyppäsi eikä kenttä näyttänyt pahalta. Tallin päädystä kenttä oli märkä mutta ei jäässä. Meilläkin siis esteitä.
Listalla yllätyin: Milo. Olin haaveillut joskus pääseväni senkin selkään mutta ajattelin ehkä enemmän koulua tai kavaletteja. Humma oli valmiiksi tunnilla. Vaihdettiin suitset kolmipalasta olympiaan open ohjeistuksen mukaan. Harjasin jalat ja laitoin hivutussuojat kun jännesuojia ei löytynyt. Ei raippaa eikä kannuksia. Ratsain ei onneksi tuntunut superpieneltä vaikka korkeutta Milollakin on jotakin puolentoista metrin pintaan. Hyvin sain jalat rungon ympäri.
Ratsukoita tunnille tuli 6. Lyhensin jalkkareita ensin 4 reikää ja sen jälkeen vielä yhden vaikkei ope sitä suositellutkaan. Mutta kun en päässyt kunnolla kevyeen istuntaan niin parempi lyhentää. Opena tosiaan pitkästä aikaa vihdoin meidän oma ope.
Alkuverkassa itseäni ahdisti humman kankeus. En saanut taipumaan oikein mihinkään. Ope sanoi ettei siihen kannata nyt suuremmin kiinnittää huomiota vaan enemmän pohtia rauhallista menoa. Milo kuulemma kuumuu lopputuntia kohti, joten ei haittaa vaikka se alkuun olisi vähän turhankin rauhallinen. Sellaista ongelmaa meillä ei kyllä ollut.
Mentiin askellajit läpi. Humma säätyi ja kuunteli auttavasti istuntaa. Hidastusyrityksistä rupesi välillä laukkaamaan lähes paikallaan ja olo selässä kävi aika pomppuisaksi. Olisin kaivannut humman nenää vähän pidemmälle eteen. Nyt pidätteistä nosti vain niskaa ja laski selkää.
Ensimmäisenä esteenä hypättiin pystyä radan poikki. Vaikka tänäänkin oli säkkipimeää eivätkä valot edelleenkään tuoneet päivää yöhön niin tänään näin esteet ja paikat paremmin. Milolla oli kivan tasainen hyppy. Tuntui kuumahtavan heti alkuunsa. Nyt hidastusyrityksistä tuli pari pientä pukkiakin, tai siltä ainakin tuntui. Onneksi ne jäivät melko alkutuntiin.
Hepo hyppäsi empimättä eikä luikerrellut ennen tai jälkeen. Hypyissä myödätessä tuntui että käteni osuvat korviin. Ponikaula. Eikä kiihtynyt esteiden jälkeen vaan malttoi hidastaa.
Sitten tultiin pitkän sivun linjaa 2 ristikkoa, 5 laukan väli ja toiset 2 ristikkoa. Ristikkojen välit olivat 6,5 metriä, 1 askel. Lähestymiset rupesivat menemään lapa edellä sakkaamiseksi. Alkutunnista onnistui sentään vähän nätimmin. Milo kiiti ja tikkasi askeleita. Mutta sangen hyvin olin kartalla ja sain säädeltyä. Kädet alas, käski ope. Ristikot nousivat pystyiksi ja tultiin molemmista suunnista. En muista pudotettiinko jotakin, ehkä ei.
Lopuksi tultiin jokunen kerta kolmoissarjalle. 6,5 ja 9,5 metrin välit. 1 ja 2 askelta. Taas piti joka välissä pidättää mutta Milo oli nopea jaloistaan ja selviytyi tehtävästä. Lopuksi vika okseri oli ehkä 80 tai vähän alle. Ei hypätty tänään mitään jättimäisiä.
Loppuraveissa sain pahimman kiihtyilyn laskemaan, sitten yritin taas taivutella. Seuraavakin tunti hyppäsi, joten esteitä ei tarvinnut onneksi purkaa. Jes!
Kääntynyt suoja oli hiertänyt Milon jalkaan reiän. Huolellinen letkutus + Betadine. Humma jätettiin sen takia yöksi sisälle. Silti ravanpoistoon ja loppuhoitoon meni tunti.
En tiedä olisiko tullut kamala fiasko mutta olisi kiinnostanut tietää miten humma toimii kolmipalalla. Meneekö yhtä tyhjäksi edestä.
rapaista
kankea ratsu, meni kaarteita lapa edellä
pidätteistä nosti päätä ja laski selkää
välillä vähän pomppuisaa
myödätessä kädet tuntuivat osuvan korviin kun kaula oli niin lyhyt
suoja hiersi reiän toiseen etuseen
Parannusta:
kyydissä oli kaikesta huolimatta sangen turvallinen olo
hyppäsi empimättä eikä kiemurrellut
ei tuijotellut mitään
ei taidettu pudottaa mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora