Sunnuntaiaamu oli myös aikainen. 08 aikoihin herätys ja kympiksi taas Ponipihalle jatkamaan Herkolla Jauhiaisen treenejä. Kolmas kerta Herkolla esteitä siis. Piti olla muka lämmintä mutta tallin pihalle ajaessa mittari näytti -21,5°C. Eikä ollut edes mitään kunnon talvikamppeita päällä.
Herkko oli ulkoilemassa. Sain onneksi opastusta mistä se löytyy. Eri tarhasta kuin mihin se viimeksi vietiin.
Loimen alta löytyi aika puruinen ratsu. Yritin hetken hoitaa irrallaan mutta uhitteli sen verran että laitoin kiinni. Vetosolmu ei pitänyt kun pureskeli sen auki. Tosin samalla kieputti itseään vain tiiviimmin kiinni.
Tänään meitä oli kolmen hengen ryhmä ja kun päästiin pihalle niin maneesin ovi oli jo auki ja edelliset lopettaneet. Vaikka kello oli vielä pari minuuttia vaille.
Pidensin jalkkareita eilisestä yhdellä eikä tuntunut pahalta. Pikemminkin aika hyvältä. Eivätkä jalkani silti heiluneet hypyissä.
Alkuverkassa ei tehty mitään kovin ihmeellistä. Mielestäni tein temponmuutoksia ja huolellisia kulmia jo ennen kuin ope kehotti. Herkko lähti jalasta hyvin eteen, tuli myös takaisin, muttei ihan hetkessä. Kääntyi volteille eikä tuijotellut tänäänkään mitään.
Verkkahypyt aloitettiin ympyrällä ristikolle. Kivan tasaista ja rauhallista. Kertaalleen reitti meinasi levähtää vähän leveäksi, muuten kääntyi hyvin.
Tämän jälkeen taidettiin tulla 3 laukan linjaa. Pääosin tultiin oikein siististi. Nyt löytyi niitä myötälaukkojakin onneksi jo vähän eilistä paremmin. Open kommentti vasemmasta jalasta jälkimmäisellä esteellä auttoi kovasti.
Jos ekalle jäätiin kauas niin lennätin kaukaa ja samalla Herkko lensi koko matkan ja väli meinasi jäädä ahtaaksi. Joka kerta tuli kuitenkin vaaditut 3. Opin onneksi että venyy väliin vaikka tultaisiin kuinka pienesti sisään. Lähestymisen ratsastin tarkasti kulmaan joka kerta.
Ensimmäinen kaareva linja pystyltä okserille tultiin ekalla kerralla kuudella. Tälle välille tuli tänään eniten ylimääräistä kiemuraa. Okserin alla olleita palikoita Herkko ei katsonut yhtään. Viidellä väli tuli sujuvammin. Ekalle piti lähestyä kaarevammin C:stä eikä tehdä tiukkaa kulmaa.
Jälkimmäisen kaarevan linjan lähestyminen lenkillä oli itselleni päivän hankalin kohta. Laukka tuntui aina sammahtavan kaarteeseen. Onneksi Herkko hyppäsi hitaammastakin vauhdista. Kertaalleen lähes ravistakin. Pystylle sujuttiin hyvin neljällä.
 |
| Päivän rata, alkaa vasemmalta ylhäältä. Lopuksi 14 metrin linja vielä uudestaan. |
Tarkoitus oli vaihtaa kevyempiin hanskoihin mutta päädyin pitämään normirukkaset koko tunnin ajan. Yllättävän vähän haittasi ettei saanut ohjia oikeaan sormiväliin. Tänään ei tullut sanomista liian pitkistä ohjistakaan.
Ope ohjeisti muut liikkumaan ravissa sillä aikaa kun mitään ei tapahtunut. Kavereille annettiin kuitenkin suoritusrauha eikä radan aikana ravattu.
Ratamme oli kuvan mukainen. 3 laukan linja tultiin kahdesti. 8 hyppyä siis. Laukkaa käynnistellessä Herkko yritti spurttailla mutten sallinut. Tuli mielestäni ihan hyvin kuulolle. Ensimmäinen kierros oli ihan sujuva. 3 laukan linjan jälkeen laukka ei vaihtunut ja tultiin lenkkilähestyminen okserille vähän huonosti. Yli kuitenkin ja sujuttiin linja neljään.
Toisella kierroksella aloitin muka skarpisti mutta tultiin ykköselle liian juureen ja se putosi. Kamalalla kiemuralla tuli 6 laukkaa kakkoselle. Ehdin hypätä vielä linjankin (myötälaukka!) ennen kuin tajusin käskyn ottaa uudestaan alusta.
Ykköselle kaarevampi lähestyminen. Se auttoi ja nyt paikka jäi ehkä jopa vähän kauas. Sujuvat 5 askelta kakkoselle. Päädyssä sai hyvin kiinni ja 3 laukan linja meni rennosti. Laukka jäi sen jälkeen vääräksi enkä saanut sitä korjattua kovin äkkiä. Kaarre levähti pitkäksi ja tultiin okserille vinossa ja alitemmossa (ravissa). Herkko meni onneksi yli vaikka vauhtia ei ollut. Sen jälkeen otin kiinni ja totesin ettei ole järkeä jatkaa tästä.
Käsky tuli tulla okseri uudestaan ja jatkaa siitä. Kummasti se myötälaukka kaarteessa helpotti hyppyä okserille. Sujuva 4 väliin (laukka saattoi olla väärä). Näin että viimeisen linjan pysty oli noussut matkan varrella mutta se ei pahemmin hirvittänyt. Rennosti sisään ja hyvin Herkko loikkasi jälkimmäisenkin. Jee! Eikä kuski käynyt tänään missään vaiheessa korkeuksissa. Todella paljon sujuvampaa kuin eilen.
Ope puhui viimeistä estettämme tänään metriseksi mutta jälkimittaus paljasti korkeudeksi noin 105 cm. Jännä juttu että okserina se on pahempi. Tosin tänään oli muutenkin helpompaa kun linjalla tiesi täsmälleen mistä ponnistus tulee.
Loppuverkat ja hetki käyntiä. Herkolla ei ollut taas yhtään hiki, joten varusteiden purku, pikainen harjaus, loimi niskaan ja takaisin tarhaan. Kävin välissä lämmittelemässä päätallissa, sen jälkeen vielä hoidin varusteet pois. Olisi tehnyt mieli käydä kurkkimassa seuraavaa porukkaa mutta olin taas niin umpijäässä että totesin paremmaksi mennä kotiin lämmittelemään. Auton mittari näytti -19°C.
aika kylmä, menin koko tunnin normirukkasilla
lenkkilähestyminen okserille oli hankala
yhä vähän vääriä laukkoja
jättölinjat eivät olleet yhtä priimoja kuin lähestymiset
Parannusta:
ratsastin hyvät lähestymisreitit
kuunteli pidätteet hyvin
hyppäsi hitaammastakin laukasta
Mariellalle kiitos tuntimme videoinnista (erityisesti tällä pakkasella)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora