Tiistaina oli estepäivä Äimiskällä. Pakkasta oli -12°C ja tämän jälkeen pitäisi lauhtua entisestään. Koko päivän oli taas tuiskuttanut lunta ja pelkäsin jääväni autolla kiinni ensin tallitiellä, sitten tallin pihalla. En onneksi.
Arvelin saavani Senjan ja niinhän siinä kävi. Humma oli mennyt yhden koulutunnin aiemmin ja oli ihanan puhtaana tallissa. Olin itse vähän myöhässä mutta näemmä sen innostamana paljon tavallista nopeampi. Takasuojat on tosiaan jätetty pois valikoimista. Estevalkkuihin voi kuulemma yhä laittaa mutta ei hivuta eli ei tarvi normitunneille.
Turvaliivin laitoin nyt takin päälle ja se mahtui uudessa säätöasennossaan tosiaan myös tämän paksumman takkini päälle. Ei ehkä ihan paras tapa käyttää mutta parempi kai kuitenkin kuin ilman.
Ehdittiin taluttaa tovi pihalla. Oli aika raskasta lumessa. Senjan pysähtyessä venyttelin jalkani. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.
Olin jotenkin jo unohtanut mitä on luvassa. Tietenkin lisää loivaa kiemuraa vaihdoilla, kuten lauantainakin! Nyt ne oli kasattu kavaleteista. Pitkällä sivulla oli kolmen pystyn kolmoissarja, alla siniset lötköpötköt. Ope sanoi välit, mutta unohdin olivatko ne vähän alle vai yli 7 metriä.
Aloitettiin oikeassa kierroksessa. Loiva kiemura voltteineen ensin puomeina. Ravissa oikein letkeää ja tasaista. Sitten laukassa kavaleteilla. Vaihtojen kanssa oli yhä ongelmia. Lisäksi voltin kavaletilta Senja hyppäsi ulos oikealle eikä pysynyt kaarella. Vaihdot tulivat vähän miten sattuu. Ensin vähän myöhässä, sitten vähän vähemmän myöhässä. Viimeisen kavaletin jälkeen tärkeämpää oli tehdä kunnon reitti kulmaan kuin saada vaihto. Ohje oli jo ravissa väistätellä puomien jälkeen. Osa vaihdoista taisi tulla mutta kovin priimaan ei päästy.
Välissä tultiin kolmoissarjaa. Ensin noin 50-senttisenä. Senja tuli korvat piikkihörössä, mutta pahemmin arpomatta päästiin kuitenkin yli. Pyysin reipasta laukkaa mutten paineistanut ylimääräistä. Jäin alkuun pitämään vähän liikaa sarjalle. Ei aina osuttu ja kuski ratkaisi lähes aina liian kaukaa. Kertaalleen kaukaa lähteneen hypyn jälkeen Senja vähän kompastui välissä. Hui! Ei kuitenkaan osuttu mihinkään (puomeihin, maahan). Oikeassa kierroksessa pysyttiin aika hyvin keskellä. Viimeinen pysty nousi lopulta noin kasikymppiin enkä ollut enää sulavasti kyydissä.
Sitten sama toiseen suuntaan. Nyt kiemurassa oli paljon enemmän järkeä ja saatiin jo 50 % onnistumisia kierroksille. Voltti meni kerran höpöksi ja sen jälkeen skarppasin ja tuli niin hyvä ettei sitä tarvinnut enää uusia. Kolmannella kierroksella piti tulla kiemuralla vain eka ja vika ja tuli molemmat vaihdot, jes! Vihdoin tajusin nostella lavat ylös ennen hyppyjä. Kumman hankala asia muistaa ja tajuta heti alkutunnista.
Tultiin kolmoissarja vielä vasemmaltakin. Nyt Senja valui enemmän oikealle ulkolaitaan. En saanut korjattua vaikka yritin. Yhä välillä hyppyytin vähän kaukaa. Piti saada kevyeksi ohjalle ja odottamaan. Muualla odotti mielestäni oikein kivasti mutta pelkäsin että jää esteille jo liian hitaaksi. Tarvitsin ehdottomasti eniten kaitsemista lähestymisiin. Vikan pystyn noustessa kasikymppiin rupesin taas retkumaan kyydissä. En tajua. Ehkä jalustimia pitäisi lyhentää vielä vikoihin. Pohdin voiko johtua satulasta.
Sarjan jälkeen jatkettiin suoraa linjaa tyhjenneelle yksäripuolelle. Väliaidan ohitus meni kiemurtelematta. Eikä loppuverkkailu yksäripuolellakaan ollut kovin paha juttu Senjalle. Oli kivasti kuulolla ja taipuisana. Malttoi myös pidemmällä ohjalla kiirehtimättä ja laski päätään. Ei tosin yhtä hyvin avuilla kuin eilen.
Tunnin jälkeen muistin vihdoin vaihtaa nysäksi kuluneen hokin. Sekä tein martingaaliin kaipaamani lisäreiän ettei ole niin lörppä mahan alla.
pelkäsin että auto jää lumeen kiinni (loppumatka oli auraamatta)
alkutunnin vaihdot
banzai-paikkoja kolmoissarjalle
isommilla hypyillä istuntani petti
vasemmassa kierroksessa valui sarjalla seinälle
Parannusta:
ei säikkyjä eikä tuijotuksia
vaihdot edelliskertaa paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora